On hyvätapaista vastata "mitä kuuluu" kyselyyn

Jotain turhanpäiväistä kevyttä höpinää tai vaikka vaan "hyvää, entä sinulle" sen sijaan että alkaa avautumaan jostain ongelmistaan tai traumoistaan. Tuo on trauma dumppaamista. Miksi suomessa käsitetään mitä kuuluun kysyminen, että saat jakaa ongelmiasi tuntemattomalle tai sille, kuka nyt kysyykään? Vai onko täällä yleisesti joku kulttuuri, että ihmisillä on vain ongelmia, eikä ole mitään kivaa kerrottavaa?