Läheinen on rypenyt useamman vuoden todella

Huonon itsetunnon kanssa. Ei auta neuvot, jotka yleensä ovat että pitäisi ottaa vastuu elämästä, hyväksyä menneisyys, liikkua enemmän koska keho muistaa enemmän kuin mieli.

Ei kuulema auta, vaikka hän ei ole edes yrittänyt. Päivät menee vuorotöissä ja kun töistä pääsee niin sitten "rentoutuu" pelatessa. Kukaan ei hänestä kuulema kiinnostu. Ja on ruma. Todellisuudessa hän on kaunis mutta kyllähön tuo itseään vastaaneläminen heijastuu ulospäin 

Omko joku ollut vastaavassa tilanteessa ja miteb sieltä on noustu?