Miksi jotkut tarvitsevat kaikkeen kaverin?

Ollaan olevinaan suosittuja

Ton jälkimmäisen ymmärrän. Oon tosi huono saamaan itseäni esim. kuntoilemaan ilman jotain "patistavaa paineenluojaa". Ilman sitä on niin paljon helpompi jämähtää sohvalle. Kaikki ei saa siitä liikunnasta hyvänolon tunnetta vaan se on pakkopullaa.

No just näin. Minäkään en käsitä. Jos olisin odotellut seuraa liikuntaan, niin tuskin olisin edes hengissä enää. En myöskään ymmärrä, miksi pitäisi aina olla motivaatiota / energiaa / fiilistä tehdä jotain. Ihan hyvin voi lähteä lenkille ilman motivaatiota. Niin itsekin teen noin 50% kerroista.

Jos olisin jäänyt odottelemaan, että joku olisi ehtinyt/halunnut/voinut lähteä kanssani, niin en ilmeisesti olisi juurikaan käynyt koskaan elokuvissa, teatterissa, matkoilla tai missään muuallakaan. Mitä elämän tuhlausta odotella seuraa joka paikkaan. Ja sitten pitäisi tehdä kompromisseja siitä, milloin mennään. Säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan olevinaan suosittuja

??? 

Mulla on paniikkihäiriö ja paha ahdistus, niin joskus olis oikeasti kiva jos olis kaveri kuka auttaa lähtemään ulos ihmisten pariin. Jonkun verran poikaystävät "raahanneet" mua ihmisten pariin että uskallan. Ihmisjoukoissa saatan ottaa kaverista kiinni. Tää ei ole kivaa ja rajoittaa elämää. 

En hae huomiota tai suosiota 😂

Ap, juoksuharrastus on aloittajalle hasardi. Siinä on ihan hyvä olla joku ohjaamassa. Ihan aloittelija saattaa innostuksissaan juoksennella heti alkuun liian kovalla tarmolla ja kohta on paikat rikki, kun ei tiedä rajojaan. 

Mielen heikkous.

Mun kaveri on tällainen läheisriippuvainen joka pyytää mukaan milloin mihinkin. Olen miettinyt eikö se tajua että minä teen kaikkia niitä yksin, vaikka joku shoppailu tms meno. Että luuleeko se etten käy missään tai tee mitään ilman hänen kutsujaan.

Onhan näitä, jotka on heti kyselemässä seuraa, jos mies lähtee työreissun tai on vaikka iltavuorossa. Ei yhtään kestetä olla yksin. No ok, täytyy kyllä myöntää, että itseltäni jää matkustamatta ja joskus joku tapahtuma välistä, kun on ankeaa lähteä yksin. Mutta en kyllä tuollaisiin arkisiin tekemisiin seuraa kaipaa ja kotonakin on ihanaa olla yksin.

En myöskään ymmärrä.Jossain matkallakin pitäs tehdä kokoaika kompromisseja joka asiassa.Itsellä on paljon kavereita mutta muutama jonka kanssa matkustelen.Ne ovat kaltaisiani itsenäisiä ihmisiä että matkustelu on helppoa.Jos toinen haluaa mennä taidenäyttelyyn ja toinen ei niin kompromisseja ei tarvita vaan toinen menee ja toinen tekee jotain muuta sillä aikaa.Ja sitten tavataan.Ilman turhia vääntöjä mennäänkö jonnekin josta toinen ei ole kiinnostunut :) 

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin jäänyt odottelemaan, että joku olisi ehtinyt/halunnut/voinut lähteä kanssani, niin en ilmeisesti olisi juurikaan käynyt koskaan elokuvissa, teatterissa, matkoilla tai missään muuallakaan. Mitä elämän tuhlausta odotella seuraa joka paikkaan. Ja sitten pitäisi tehdä kompromisseja siitä, milloin mennään. Säälittävää.

Ja sitten on vielä se ilmiö, että on asioita, joita ei saa tehdä yksin vaan aina pitää olla kaveri. Avantoon tai vaeltamaan ei saisi mennä yksin, mutta jos jäisi odottamaan kaveria, niin ei kyllä monesti pääsisi. On siinä riskinsä mennä yksin, mutta niin on monissa muissakin asioissa riskejä ja niitä otetaan ihan yhtä tietoisesti. Jotkut vaan eivät millään hyväksy sitä, että tuollaisissa asioissa voi ottaa tietoisesti riskin menemällä yksin, jos ei ole ketään kaveria ko. toimintaan.

Me ihmiset vain olemme erilaisia. Eräs tuttavani ihmetteli hölmistyneenä, että enkö tosiaan saa ketään kaveriksi lenkkeilemään kanssani. Minä tuijotin yhtä hölmistyneenä takaisin ja totesin, että varmaankin saisin, mutten missään nimessä halua ketään mukaan😄. 

Epäitsenäisiä lampaita, jotka eivät kykene minkäänlaiseen ajatteluun tai päättelyyn itsenäisesti. Jotkut tarvitsevat kaverin ulkona syömiseenkin. Voiko surkeammaksi mennä?

Vierailija kirjoitti:

Epäitsenäisiä lampaita, jotka eivät kykene minkäänlaiseen ajatteluun tai päättelyyn itsenäisesti. Jotkut tarvitsevat kaverin ulkona syömiseenkin. Voiko surkeammaksi mennä?

Voi. 

Se jos ei edes joskus pääse ulos ja menee koko elämä neljän seinän sisällä yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Epäitsenäisiä lampaita, jotka eivät kykene minkäänlaiseen ajatteluun tai päättelyyn itsenäisesti. Jotkut tarvitsevat kaverin ulkona syömiseenkin. Voiko surkeammaksi mennä?

Ravintolassa on ihana käydä yksin, mutta en kuitenkaan muotoilisi asiaa noin ikävästi.

Vierailija kirjoitti:

Me ihmiset vain olemme erilaisia. Eräs tuttavani ihmetteli hölmistyneenä, että enkö tosiaan saa ketään kaveriksi lenkkeilemään kanssani. Minä tuijotin yhtä hölmistyneenä takaisin ja totesin, että varmaankin saisin, mutten missään nimessä halua ketään mukaan😄. 

Niin tuttua. Minä tykkään matkustaa yksin, ja olen kuullut kymmeniä surkutteluja siitä, etteikö sinulla ole kavereita kenen kanssa matkustaa. On kyllä, ja ne ihan kysyy lähtisinkö niiden kanssa, mutta en halua lähteä. En tahdo mitään riippakiviä kun reissaan, haluan tulla ja mennä ja elää pelkästään omassa tahdissani.

Tätä olen ihmetellyt minäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ihmiset vain olemme erilaisia. Eräs tuttavani ihmetteli hölmistyneenä, että enkö tosiaan saa ketään kaveriksi lenkkeilemään kanssani. Minä tuijotin yhtä hölmistyneenä takaisin ja totesin, että varmaankin saisin, mutten missään nimessä halua ketään mukaan😄. 

 

Niin tuttua. Minä tykkään matkustaa yksin, ja olen kuullut kymmeniä surkutteluja siitä, etteikö sinulla ole kavereita kenen kanssa matkustaa. On kyllä, ja ne ihan kysyy lähtisinkö niiden kanssa, mutta en halua lähteä. En tahdo mitään riippakiviä kun reissaan, haluan tulla ja mennä ja elää pelkästään omassa tahdissani.

Juuri näin. Sama minulla. 

Itsehän harrastan seksiäkin yksin. Yksi kaveri aina hössötti, että kyllä sinunkin pitäisi nyt äkkiä saada pillua. Sanoin sitten kerran, että mihin minä sitä tartten. Ei se nyt niin hääviä ole, ja sen mukana tulee monenlaista velvoitetta ja draamaa. Hän ei voinut ymmärtää. Oli rasittavaa kuunnella niitä pillujuttuja aina.

Viimeksi ihmettelin että miksi vessakäynnillekin tarvitaan mukaan joku toinen. Arvatkaapa kummasta sukupuolesta oli kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ihmiset vain olemme erilaisia. Eräs tuttavani ihmetteli hölmistyneenä, että enkö tosiaan saa ketään kaveriksi lenkkeilemään kanssani. Minä tuijotin yhtä hölmistyneenä takaisin ja totesin, että varmaankin saisin, mutten missään nimessä halua ketään mukaan😄. 

 

Niin tuttua. Minä tykkään matkustaa yksin, ja olen kuullut kymmeniä surkutteluja siitä, etteikö sinulla ole kavereita kenen kanssa matkustaa. On kyllä, ja ne ihan kysyy lähtisinkö niiden kanssa, mutta en halua lähteä. En tahdo mitään riippakiviä kun reissaan, haluan tulla ja mennä ja elää pelkästään omassa tahdissani.

Juuri näin. Sama minulla. 

Vähän ehkä epäreilua, koska minä en matkusta siksi, että ei ole ketään kaveria, jonka kanssa matkustaa. En ole koskaan matkustanut ja olisi tosi turvaton olo lähteä yksin. Kaverin kanssa olisi kiva lähteä yhdessä. Jonkin verran olen käynyt ryhmämatkoilla Suomessa, mutta jo siellä tulee se ankea olo, kun muut on kaverin tai puolison kanssa. En ehkä viitsisi lähteä viikoksi vastaavalle reissulle ulkomaille. En myöskään yksin matkustavana naisena jaksaisi seuraan tungettelevia miehiä... Mulla on siis puoliso kotona, joka ei vaan halua matkustella. Ja muuten siis olen itsenäinen ja pärjäävä, teen paljon asioita yksin ja viihdyn yksikseni, mutta tämä matkustelu ja myös jotkut tapahtumat on sellaisia asioita, joihin kaipaisin seuraa.