Millainen elämäntilanne sinulla oli 15 vuotta sitten? Entä millainen sen uskot olevan 15 vuoden päästä?

Olin teini joka oli jo kovaa vauhtia alkoholisoitumassa. Vuosi eteenpäin niin iikuin jo kylän juoppojen ja nistien seurassa nuorena tyttönä. Eka miesystävä oli melkein 15 vuotta vanhempi ja käytti hyväkseen kaikella tavalla, väkivaltainenkin.

Minulla oli kotona vaikeaa ja vanhempani oli alkoholisti sekä kotona liikkui yhtälailla epämääräistä porukkaa. Meinasin saada koulusta kenkää.

Nyt kaikki on hyvin, olen raitistunut ja apua saanut. Tulevaisuus näyttää valoisalta. Toivon, että minulla olisi 15 vuoden päästä ehkäpä perhe, asiat mahdollisimman vakaasti. Jos ei ole niin toivon, että kuitenkin olisi hyviä ihmisiä ympärillä ja vakaa, rauhallinen hyvä elämä ja tuntisin oman tekemiseni merkitykselliseksi. 

15 vuotta sitten olin asunnoton alkoholisti ja itsemurhan partaalla. 15 vuoden kuluttua lienen kuollut.

15 vuotta sitten tulin isäksi. 15 vuoden päästä saatan olla jo kuollut.

15 sitten oli ruuhkavuodet, 15 vuoden päästä olen 75 v, jos olen elossa

15 vuotta sitten vietin opiskelijaelämää lukiorakkauteni kanssa. 15 vuoden päästä ensimmäinen lapsemme on täysi-ikäinen ja todennäköisesti muuttamassa pian pois kotoa tai lähdössä armeijaan. Pesä alkaa tyhjentyä ja uusi elämänvaihe alkaa.

Olin rasittunut etäomaishoitaja silpputöissä. 15 vuoden päästä olen eläkkeelle pääsyä odotteleva seniori, jos olen vielä elossa, terveysvaivoja jo nyt.

Olin naimisissa itseäni 17v vanhemman miehen kanssa, olin töissä hoitoalalla. Mulla oli aiemmasta suhteesta pieni poika ja miehellä kouluikäinen tytär.

Nykyään ollaan erottu. Työn suhteen ei ole mitään uutta. Uudesta suhteesta on kaksi tytärtä ja 15v päästä toivon voivani elää lapsivapaata elämää ja keskittyä pitkästä aikaa itseni. 

Minä en rupea täällä yksityisasioitani ihan niin tarkasti avaamaan koska en muista mitä tein 15 vuotta sitten enkä myöskään tiedä tulevaisuudesta. 

15v sitten olin töissä. 15v päästä olen töissä.

15 vuotta sitten mies jätti juuri ennen joulua. Muutin vanhemmilleni. Omaan huoneeseeni en päässyt, kun sinne oli muuttanut serkku, mutta romua töynnä olevaan varastohuoneeseen mahtui mulle sänky. Etsin itselleni netistä miesseuraa ja hoidin opinnot loppuun.

15 vuoden päästä toivon olevani edelleen samanlaisessa työssä kuin nyt. Isompi lapsista asuu toivottavasti omillaan. Pienempi on ehkä lukiossa tai ammattikoulussa. 

Vierailija kirjoitti:

Olin teini joka oli jo kovaa vauhtia alkoholisoitumassa. Vuosi eteenpäin niin iikuin jo kylän juoppojen ja nistien seurassa nuorena tyttönä. Eka miesystävä oli melkein 15 vuotta vanhempi ja käytti hyväkseen kaikella tavalla, väkivaltainenkin.

Minulla oli kotona vaikeaa ja vanhempani oli alkoholisti sekä kotona liikkui yhtälailla epämääräistä porukkaa. Meinasin saada koulusta kenkää.

Nyt kaikki on hyvin, olen raitistunut ja apua saanut. Tulevaisuus näyttää valoisalta. Toivon, että minulla olisi 15 vuoden päästä ehkäpä perhe, asiat mahdollisimman vakaasti. Jos ei ole niin toivon, että kuitenkin olisi hyviä ihmisiä ympärillä ja vakaa, rauhallinen hyvä elämä ja tuntisin oman tekemiseni merkitykselliseksi. 

Sama tilanne, olen nyt 30 . Mies ystäväni oli 35 kun olin 15, jätti kun täytin 17 , sen jälkeen väkivaltainen suhde ja tapon yritys ja törkeä rais..  tuntemattoman toimesta, läheisten menettäminen yms.. Mutta valitettavasti en ole raitistunut ja elämä mennyt pahemmaksi. Hyvä että selvisit 🙏🙏🙏

15v sitten olin neljän lapsen kotiäiti. Esikoinen oli 11v ja kuopus 1v.

15v kuluttua saatan olla vielä elossa, jos hyvin käy. Nyt on sen tason eloonjäämistaistelu käynnissä, että kovin pitkälle en viitsi edes suunnitella mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin teini joka oli jo kovaa vauhtia alkoholisoitumassa. Vuosi eteenpäin niin iikuin jo kylän juoppojen ja nistien seurassa nuorena tyttönä. Eka miesystävä oli melkein 15 vuotta vanhempi ja käytti hyväkseen kaikella tavalla, väkivaltainenkin.

Minulla oli kotona vaikeaa ja vanhempani oli alkoholisti sekä kotona liikkui yhtälailla epämääräistä porukkaa. Meinasin saada koulusta kenkää.

Nyt kaikki on hyvin, olen raitistunut ja apua saanut. Tulevaisuus näyttää valoisalta. Toivon, että minulla olisi 15 vuoden päästä ehkäpä perhe, asiat mahdollisimman vakaasti. Jos ei ole niin toivon, että kuitenkin olisi hyviä ihmisiä ympärillä ja vakaa, rauhallinen hyvä elämä ja tuntisin oman tekemiseni merkitykselliseksi. 

Sama tilanne, olen nyt 30 . Mies ystäväni oli 35 kun olin 15, jätti kun täytin 17 , sen jälkeen väkivaltainen suhde ja tapon yritys ja törkeä rais.. 

Nouset tuosta kyllä jos haet apua. Ota elämäsi tosissasi, kukaan muu ei sitä tee. Sinä selviät myös mutta vastuu sen askeleen ottamiseksi on sinulla itselläsi. 

15 vuotta sitten olin töissä. Viidentoista vuoden päästä olen joko eläkkeellä tai haudassa!