Mies ei lohduta vaan jotain ihan muuta...

Jos nainen itkee, minä lähden yleensä karkuun. 

Ei kuulosta hyvältä. Jos et ole vielä eronnut, nyt kannattaisi.

Kokemusta on. Ei koskaan enää.

Jätä se ällötys!

No siis tiivistettynä: olet hyvin epäterveessä suhteessa. En usko, että mies voi muuttua, etkä ole ansainnut tuollaista kohtelua. Lähtisin vähäeleisesti suhteesta, ettei hän vaan heittäytyisi siinä vaiheessa tosi hankalaksi.

"Onko muilla vastaavia kokemuksia tai ajatuksia siitä, mistä tuollainen käytös voisi johtua?"

Ei sillä ole väliä mistä johtuu. Mies käyttää henkistä väkivaltaa eikä se siitä muutu vaikka sille jonkun selityksen (tekosyyn) keksisi. 

Lähde tuosta suhteesta ennen kuin on liian myöhäistä.

Onko sinulla jokin syy itkeä? Miksi hän kokee, että yrität manipuloida häntä itkemällä? Missä tilanteissa itket?

Taidat seurustella exäni kanssa?

Olen saanut aivovamman 10 vuotta sitten. Nuo järkyttävät hetket kuormittaa mua sillä tavalla, että multa tavallaan katoaa kaikki. Muisti ja ymmärrys on rajallinen. Jostain syystä olen nyt pitkän ajan jälkeen alkanut kuntoutua. Olin vuosia liki liikuntakyvytön. Tuo kyvyttömyyteni on vaikuttanut niin, että olen paljon tarvinnut apua. Joskus tilanne oli niin vaikea, että jopa vessa käynteihin tarvitsin apua. Olen jotenkin halunnut kannatella sellaista ajatusta, että tuo mies olisi ollut niin sanotusti pelastava tekijä. Nyt on muistot palautuneet ja käytännössä alusta saakka on ollut sellaisia hetkiä, että minä itken paniikissa ja mies haukkuu minua. Alussa oli uhkailua ja kiristystä. En uskaltanut erota. Kertoo, että olen paha ihminen ja syyllistää aivan kaikesta. Hän tietää, että olen kokenut väkivaltaa lapsuudesta saakka jo ennen kuin olen oppinut puhumaan. Olen yrittänyt muuttua kaikessa, että hänellä olisi helpompi olla minun kanssani. Mahdollisimman vaatimaton ja helppo ja mukava olen ollut sekä ottanut huomioon hellyydellä ja ostellut lahjojakin hemmotellakseni. Jos uskallan sanoa yhdenkin poikkipuolisen ajatuksen, niin kylmää kyytiä tulee ja käytetään kaikkia mahdollisia keinoja, joilla vaan pystyy satuttaa. Hän on myös sairaalloisen mustasukkainen. Ihan muutama päivä sitten puhui siitä, kuinka myrkyttäisi puolison, jos puoliso pettäisi. Kaiken kruunaa, että hänellä on psykoosisairaus.....Jonka aiheena on mustasukkaisuus. 

Olen varmasti sairastellessani ollut usein vuosien varrella kiukkuinen ja turhautunut. Aivovamma valitettavasti on sellainen, että siinä on vahva oire-tiedostamattomuus. Sairastunut ei ymmärrä toimintakykynsä alentumista, eikä hyväksy sitä, ettei enää kykene. Aloin kuntouttaa itseäni parisen vuotta sitten. Kädet ja jalat eivät meinanneet kyllä totella käskyjä, mutta pikkuhiljaa olen onnistunut vahvistamaan kehoani vähän joka suunnasta. Matkaa vielä riittää siihen, että olisin sama kuin terveenä ja todennäköistähän on, ettei minusta enää samaa ihmistä saa, joka oli ennen kuin aivovamma tuli. On ollut melko äärimmäistä näin vuosien jälkeen kohdata tämä kaikki vammautumiseen liittyvä vaikeus. Aivovammaan liittyy halvaukset ja ne koskeuttavat minuakin. Vielä keväällä en kyennyt hymyilemään, eikä yksikään kasvojen lihas totellut käskyjä. Tuo tieto oli mulle todella raskas. Samana päivänä kuin sain sen tietää, mieheni sanoi tappavansa itsensä, jotta mä jäisin täysin yksin ja sitten minulla ei olisi enää ketään. Ja tottahan tuo on. Sairauksien vuodet ovat opettaneet, että epäonni karkottaa ihmiset ja he menevät vain omia menojaan. Aivovamma ei ole ainoa vaikeus. Sairstan reumaa. Muutama vuosi sitten minulla oli vakava-asteinen kasvain kohdunkaulassa. Samana vuonna, kun se löytyi olin useammassa leikkauksessa, joissa korjattiin lapsuuden aikaisen väkivallan jälkiä. Leikkaukset eivät onnistuneet. Muistan ikuisesti, kun toisen pieleen menneen leikkauksen jälkeen mies oli jääkylmänä. Ompeleet eivät olleet vielä sulaneet, kun hän riuhtoi minua mökillä vieden kohden kirvestä. Hullunkiilto silmissään. Silloin hän myös käytti tuota lapsena koettua väkivaltaa henkisenä lyömäaseena. Sairastuin noihin aikoihin vaikeaan traumaperäiseen stressiin. Sen kanssa taistelin ja rakensin turvalauseita. Turvalauseet olivat henkilökohtaisia, jotka liittyivät esimerkiksi vanhempiini, jotka ovat jättäneet minut heitteille lapsena. Mies otti myös nuo turvalauseet aseiksi minua vastaan. Hänen mielestä valitan turhaan ja olenkin todella epävarma kaikesta. Tämä teksti on nyt varmasti todella sekava. Mulla ei ole ketään kelle puhua, joten kirjoitan nyt vain näitä koottuja kokemuksia, joista olen todella hämilläni.

Ap