Mummit ja ukit, oletteko koskaan väsyneitä rooliin

Ei se noin mene jos ei itse tahdo 

Vierailija kirjoitti:

Ei se noin mene jos ei itse tahdo 

Jos kieltäytyy, niin helposti suututaan.

Mun äitini ainakin tuntuu väsyvän jo pelkästä lapseni nimen kuulemisesta eli ei aiota häntä enää mihinkään kutsua eikä mummulaan mennä. Lapsi ansaitsee seuraa, joka ei koko ajan huokaile ja valita miten raskasta kaikki on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se noin mene jos ei itse tahdo 

Jos kieltäytyy, niin helposti suututaan.

Niinkö? Vanhempani oli 63 v. kun ensimmäinen lapsrnlapsi syntyi. Ei siellä yökyläilty kuin joskus ja silloinkin koko perheen voimin. Etäisyys n. 300 km. Ei kaikissa perheussä pyöri 24/7/365 isovanhemmuuspalvelut. 

Eipä ole rasittanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se noin mene jos ei itse tahdo 

Jos kieltäytyy, niin helposti suututaan.

Niinkö? Vanhempani oli 63 v. kun ensimmäinen lapsrnlapsi syntyi. Ei siellä yökyläilty kuin joskus ja silloinkin koko perheen voimin. Etäisyys n. 300 km. Ei kaikissa perheussä pyöri 24/7/365 isovanhemmuuspalvelut. 

Lomat, syntymäpäivät?

Olen väsynyt mutta onnellinen kun olen saanut viettää aikaa lastenlasteni kanssa. Mitään niin ihanaa ei 60v mummo tiedäkään kuin lapsen hymy, lapsen tarinat ja oivallukset ja halit jne. 

Niinkuin mihin rooliin? Jokainen hoitakoon omat jälkikasvunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se noin mene jos ei itse tahdo 

Jos kieltäytyy, niin helposti suututaan.

Niinkö? Vanhempani oli 63 v. kun ensimmäinen lapsrnlapsi syntyi. Ei siellä yökyläilty kuin joskus ja silloinkin koko perheen voimin. Etäisyys n. 300 km. Ei kaikissa perheussä pyöri 24/7/365 isovanhemmuuspalvelut. 

Lomat, syntymäpäivät?

Ei lomailtu isovanhemmilla vaan lomailtiin ihan omat lomat. Syntymäpäiville oli kutsuttu lähinnä lapsen  kavereita.