Muistan lapsuudesta yhden (1) tädin, jolla ei ollut lapsia

Ei ollut, typerä aloitus.

Onneksi nykyään aletaan ymmärtää ettei tollanen paska asenne ole ok

Jaa, minä tiesin vaikka kuinka monta. Osa ihan lähisukua. Ei puhuttu mitenkään hyssytellen. Vanhoiksi piioiksi nimitettiin. Vanhoja poikia oli myös paljon. 

60-luvulla tämä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut, typerä aloitus.

Anteeksi kuinka? Muistan hänen sukunimensäkin. Ap

Mahoja ja tuhkamunia😬

Meillä oli montakin lapsetonta tätiä. Sekä sukulaisia että muita tuttavia, mm. vanhempien työkavereita. Tämä siis 1970 - 1980 -luvuilla. Ja vieläpä suomalaisella maaseudulla.

Toki voi olla yhteiskuntaluokkakysymyskin. Ainakin ylä- ja keskiluokassa lapsettomuus on ollut ihan yleistä ja hyväksyttyä.

Ja haluat keskustella tästä aiheesta miksi? Oletat että kaikki rynnivät haukkumaan lapsettomia? Mitä jos antaisit ihmisten elämänvalintojen olla rauhassa.

Höpö höpö. Aina on ollut sekä lapsettomia, että *lapsellisia* tätejä. Joka suvussa on ainakin yksi vanhapiikatäti, yleensä hän oli koulutettu tai muuten itsenäinen nainen, joka ansaitsi elantonsa työllään. Mennään 1900-luvun ensimmäisille vuosikymmenille. Molemmilla isoäideilläni oli vanhapiikasiskot, joista toinen oli kansakoulunopettaja, joka tosin kuoli hieman alle 30-vuotiaana keuhkotautiinö Äitini sisaruksilla, niillä joilla oli tyttöjä, jäi yhtä lukuunottamatta joka perheessä yksi tytär naimattomaksi, myös yksi siskoistani. Yksi *petti* joukon ja perheellistyi nelikymppisenä.

Varsinkin kaupunkipaikoissa ja isommissa kunnissa oli useita naimattomana opettajia ja sairaanhoitajia. Ei ilmeisesti löytynyt tarpeeksi sivistynyttä miestä heille puolisoiksi.

Ne tädit olivat arvokas tuki ja apu, heillä riitti rakkautta suvun pienille siipirikoille🥰