Mistä johtuu, että pieni lapsi on kaikkein tärkein herranterttu, mutta teini pahin vihollinen?

Ja samaa mieltä, ei samalla hetkellä tarvitse antaa samaa summaa kaikille, ei edes tavallisessa perheessä.

pientä lasta voi hoitavat omista lähtökohdistaan käsin, vähän kuin nukkeleikkiä leikkisi, mutta teini haastaa aikuisen ihmisenä, aikuisen kyvyn olla aikuinen, oikeudenmukainen, tunnetaitoinen, sosiaalisesti taitava yms. Moni vanhempi ei halua kyseenalaistaa itseään tai ottaa vastuuta. Itse tunnistin tämän kun oma esikoinen oli varhaisteini- tajusin et mua on hoivattu niin kauan kun olen kiva ja nätti ja söpö, mut mitä enemmän omaa tahtoa ja persoonaa ja etsimistä on, sen raukkamaisemmiksi muuttuivat vanhemmat. Luulen että on yleistä. Kuka vaan leikkii äitiä, mutta sitten kun kysytään mitä olet ihmisenä- niinkuin teini kysyy- niin monelta vanhemmalta loppuu rahkeet ja aletaan syyttää lasta- jota pitäisi edelleen hoitaa ja kasvattaa.

pientä lasta voi hoitavat omista lähtökohdistaan käsin, vähän kuin nukkeleikkiä leikkisi, mutta teini haastaa aikuisen ihmisenä, aikuisen kyvyn olla aikuinen, oikeudenmukainen, tunnetaitoinen, sosiaalisesti taitava yms. Moni vanhempi ei halua kyseenalaistaa itseään tai ottaa vastuuta. Itse tunnistin tämän kun oma esikoinen oli varhaisteini- tajusin et mua on hoivattu niin kauan kun olen kiva ja nätti ja söpö, mut mitä enemmän omaa tahtoa ja persoonaa ja etsimistä on, sen raukkamaisemmiksi muuttuivat vanhemmat. Luulen että on yleistä. Kuka vaan leikkii äitiä, mutta sitten kun kysytään mitä olet ihmisenä- niinkuin teini kysyy- niin monelta vanhemmalta loppuu rahkeet ja aletaan syyttää lasta- jota pitäisi edelleen hoitaa ja kasvattaa.

Harvinaista av:lla. Kiitos tästä:D

Tottahan tuo on. Itsekin muistan lukiolaisena olleeni todella fiksu, ihan kuin jumala. Omat vanhempani olivat unohtaneet omat lukiokurssinsa jo ajat sitten, ja pystyin piikittelemään heille heidän "huonosta yleissivistyksestään" kun he eivät osanneet siteerata Sartren Inhoa:D

että emo pystyisi "potkaisemaan" poikasen pesästä omille siivilleen ja sukua jatkamaan, pitää emon ja poikasen symbioosin rikkoutua.



Ja sama juttu sen poikasen kanssa: senhän pitää haluta lähteä sieltä pesästä, emon turvasta pois. Siksi kai ne omat vanhemmat alkavat tietyssä vaiheessa vaikuttaa niin sietämättömiltä.

ja jos joku kysyy teineistä jotain niin heti mammat on haukkumassa "kermaperseeksi" "looseriksi" jne

Pikana ruokiksella aiheita ja niiden saamia vastauksia lueskelin, mutta kyllä tämä kirjoittaja pysäytti lukemaan tarkemmin vastauksensa. Hienoa!

ed

jota taasen teineista ei tarvitse maksaa.



Eli aika samoihin menee kulut, ehkä jossain alakoululaisena voi olla edullisempaa.

Melkein päivittäin on mekkalaa mutta myös halailua.

Rahaa palaa samaan tahtiin kuin puita takassa talvella. Teinit ei ole halpoja, mutta niin se vaan menee.

jota taasen teineista ei tarvitse maksaa.

Eli aika samoihin menee kulut, ehkä jossain alakoululaisena voi olla edullisempaa.

Vaan siitä, että teini ei saisi kustantaa mitään. Esimerkiksi merkkivaatteiden ostaminen on turhaa, leffassa käyminen on turhaa ja puhelimessa puhuminen on turhaa. Kuitenkin sitten pienelle ostellaan merkkihaalareita ja leluja ja niin edelleen.

Teini sen sijaan joutuisi itse maksamaan kaiken. Kaikkein hulluinta on mielestäni tämä ajatusmaailma, että jokaisen lapsen kuuluu saada saman arvoiset jutut yhtäaikaa. Siis että jos jollekin ostetaan uudet sukset, niin muidenkin kuuluu saada jotain samanarvoista. Mut on kotona opetettu siihen, että jokaiselle vuorollaan ja tarpeen mukaan. Eli esimerkiksi mulle ostettiin vanhojentanssipuku ja maksettiin autokoulu, pienemmille sisaruksille vuorollaan kanssa. Ei niin että samana vuonna heidänkin piti saada saman arvosta tavaraa kun mä sain.

Vaan siitä, että teini ei saisi kustantaa mitään. Esimerkiksi merkkivaatteiden ostaminen on turhaa, leffassa käyminen on turhaa ja puhelimessa puhuminen on turhaa. Kuitenkin sitten pienelle ostellaan merkkihaalareita ja leluja ja niin edelleen.

Mielestäni asiat on nykyisin ihan päinvastoin. Teinin ei tarvitse kuin sormia napsauttaa niin vanhempien kukkaronnyörit aukeaa. Saavat ihan älyttömästi kaikkea (ikäänsä nähden) mutta harva oppii tekemään töitä tai säästämään. Valitettavasti teinin elintaso saattaa mennä myös muun perheen elintason yläpuolelle. Eli teinin on PAKKO (iih!) saada sitä ja tätä ja tuota vaikka äiti olis yh ja tarvitsisi oikeasti vaikka uusia vaatteita.

selitti kerran, että sekä luonto on järjestänyt asian niin, että kun vauva syntyy, naisen hormonitoiminta, joka saa hänet kiintymään vauvaan ja suojelemaan tätä, käynnistyy. Muuten laji ei selviytyisi luonnossa, ellei emo suojelisi kaikin keinoin avutonta poikastaan.



Taaperoiden herttaisuuskin on biologian näkökulmasta hyödyllistä, koska näin on todennäköisempää että heitä hoivataan riittävästi eloonjäämisen kannalta.



Mitä isommaksi poikanen tulee, sitä vähemmän hän tätä emon suojaa luonnonvalinnan näkökulmasta tarvitsee. Ja jossain vaiheessa isoksi kasvanut yksilö onkin jo taakka vanhemmilleen ja on hengissä selviytymisen kannalta parasta että hän itsenäistyy ja alkaa hakeutua pois ydinperheestään. Ja niille vanhemmillekin pitää tulla tämä sama vaihe, jotta kykenevät päästämään irti.



Kyllä se ainakin minun järkeeni käy.



Mutta tuo kolmosen kommentti siitä, että teinin kanssa joutuu punnitsemaan omaa ihmisyyttään, on tietysti ihan samalla tavalla - tai tänä päivänä tietysti vielä enemmänkin - totta. Näkökulma on vain toinen.



Kerran yksi yläkoulun opettaja totesi minulle, että jotkut lapset muuttuvat murrosiässä niin valtavasti, että varmasti omilla vanhemmillakin voi olla vaikeuksia rakastaa sitä murjottavaa, haistattelevaa, pahalle haisevaa finninaamaa, joka osoittaa kaikin tavoin halveksuvansa sitä mitä lähellä oleva aikuinen edustaa. Samaan hengenvetoon hän totesi, että opettajana on silti oltava valmis tykkäämään heistä jokaisesta ilman ehtoja. Kun jokaisen kauhuteininkin kuoren alla on arvokas yksilö, jota hän kunnioittaa ja haluaa osoittaa sen. Ilahduin tämän opettajan ajatuksista suuresti. Ja odotan kauhulla omien lasteni teini-ikää ;)

Pienen lapsen voi pukea juuri siten kuin haluaa ja ostella haalareita yms. Osasyy on varmaan myös uutuudenviehätys - kun lapseen ei muuten mene niin paljon rahaa (ruoka, harrastukset), tuntuu että sitä voi käyttää tuollaiseen söpöstelyyn.

Teinin tarpeet ovat hänen ihan omiaan, ja harvoin ne teinin mieltymykset vaatteiden, kenkien, harrastusten ja muun rahaa vaativan suhteen ovat samat kuin äidin. Kun siihen tulee vielä ylimielinen käytös kaupan päälle, on varmaan aika tavallista että perheessä teinin menoja päivitellään ja tuskaillaan.

Itse olen samoilla linjoilla rahankäytön kanssa siinä, että pienemmät saavat omien tarpeidensa mukaan pienempiä juttuja ja sitten kun kasvavat samanikäisiksi kuin isosiskot ja veljet, heille tarjotaan sama mahdollisuus kuin isommille. Mutta vasta sitten.

jota taasen teineista ei tarvitse maksaa. Eli aika samoihin menee kulut, ehkä jossain alakoululaisena voi olla edullisempaa.

Vaan siitä, että teini ei saisi kustantaa mitään. Esimerkiksi merkkivaatteiden ostaminen on turhaa, leffassa käyminen on turhaa ja puhelimessa puhuminen on turhaa. Kuitenkin sitten pienelle ostellaan merkkihaalareita ja leluja ja niin edelleen. Teini sen sijaan joutuisi itse maksamaan kaiken. Kaikkein hulluinta on mielestäni tämä ajatusmaailma, että jokaisen lapsen kuuluu saada saman arvoiset jutut yhtäaikaa. Siis että jos jollekin ostetaan uudet sukset, niin muidenkin kuuluu saada jotain samanarvoista. Mut on kotona opetettu siihen, että jokaiselle vuorollaan ja tarpeen mukaan. Eli esimerkiksi mulle ostettiin vanhojentanssipuku ja maksettiin autokoulu, pienemmille sisaruksille vuorollaan kanssa. Ei niin että samana vuonna heidänkin piti saada saman arvosta tavaraa kun mä sain.

pientä lasta voi hoitavat omista lähtökohdistaan käsin, vähän kuin nukkeleikkiä leikkisi, mutta teini haastaa aikuisen ihmisenä, aikuisen kyvyn olla aikuinen, oikeudenmukainen, tunnetaitoinen, sosiaalisesti taitava yms. Moni vanhempi ei halua kyseenalaistaa itseään tai ottaa vastuuta. Itse tunnistin tämän kun oma esikoinen oli varhaisteini- tajusin et mua on hoivattu niin kauan kun olen kiva ja nätti ja söpö, mut mitä enemmän omaa tahtoa ja persoonaa ja etsimistä on, sen raukkamaisemmiksi muuttuivat vanhemmat. Luulen että on yleistä. Kuka vaan leikkii äitiä, mutta sitten kun kysytään mitä olet ihmisenä- niinkuin teini kysyy- niin monelta vanhemmalta loppuu rahkeet ja aletaan syyttää lasta- jota pitäisi edelleen hoitaa ja kasvattaa.

Toisaalta tämä on ilmiö, mikä liittyy joihinkin aivan pieniinkin lapsiin. Jotkut lapset ovat kuin ihmisen mieli, kun taas toinen haastaa koko ajan. Kuvitellaanpa vauvaa, joka nukkuu suurimman osan ajasta, häntä hoivatessaan äiti voi todella palata mielessään lapsuutensa nukkeleikkeihin. Mutta sitten kun oma kauan odotettu vauveli huutaa pää punaisena koko ajan, eikä äiti millään onnistu oloa helpottamaan, karisevat unelmat. Samoin minulla oli ihania ajatuksia siitä, miten leikin lasteni kanssa, muistin lapsuuteni nukke- ja ruoanlaittoleikit, mutta todellisuudessa poikaani kiinnostivat pääasiassa vain autot. Pakko sanoa, että oli kasvattavaa aikaa - äidille :) Esikoispoikani koko ajatuksenjuoksu on niin tyystin erilainen kuin omani! Ulkoa päin opitut ihanteet karisevat ja sisin kuoriutuu esiin.

Mutta varmasti murrosikä vain jatkaa tätä kehityskulkua. Pienen lapsen kanssa ei tule ristiriitaa vaikka joistain ihan elämänkatsomuksellisista asioista.

Tiedän todella kamalia pikkulapsia ja todella ihania teinejä. Itselläni on teini ja esiteini. Oma teinini on herkkä, ihana poika. Ei haistattele ja hauku. Hänen kanssaan asiat pystyy selvittämään puhumalla. Esiteinin tullessa teini-ikään voi meno olla vähän rajumpaa.

Mielenkiintoista, mutta en voi täysin yhtyä tuohon alkupään kommenttiin. Kyllä jotkut lapsetkin jo aikuiset haastavat. Omanikin (4v) joka päivä. Vaatii oikeudenmukaisuutta ja selityksiä miksi jokin asia tehdään miten tehdään. Ei antaudu helpolla toisten vietäväksi vaan vaatii perustelut asioille.

Mulla on 2 aivan ihanaa teiniä, vajaan 2v päästä kolme. Sitten vielä yksi herranterttu kasvamassa:)

minä uskon siihen, että jos lapsen, esiteinin ja teinin kasvattaa kunnioittamaan vanhempiaan ja on itse oikeudenmukainen ja elää opetuksiensa mukaisesti, ei sellaista vaihetta tule, jolloin teini olisi se sietämätön ja kauhea tapaus. Voi olla että olen naiivi ja pyörrän sanani, mutta ainakin toistaiseksi tuo esiteinini on maailman ihanin ihminen.

Vau, tää kommentti oli valaiseva. kiitos. :)