Miten joku voi parisuhteessa muuttaa toisen omistamaan kotiin?

Se riippuisi niin paljon siitä toisesta. Jos mulla olisi yhtään sellainen olo että mä menen toisen nurkkiin häiritsemään ja joudun suurin piirtein pyytämään anteeksi olemassaoloani, miten siitä voisi oman kodin itselleen tehdä? 

Mieluiten ostaisin yhteisen kodin kuin menisin toisen omistamaan. Ja koska mä ajattelen itse näin niin en mielellään ottaisi toista mun kotiin. Entä jos sillä olisi tuollainen olo mun kanssa? 

On teillä pienet ongelmat.

Totta helvetissä voi muuttaa jos niin sovitan.   

Voihan sitä muuttaa mutta tuskin tuntee kodikseen

Itse muutin, ollaan yli viiskymppisiä. Remppasimme tämän yhdessä, ja nyt tämä on meidän molempien näköinen koti, missä molemmat tuntevat olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi. Molemmilla kilsoja sen verran takana, jota tiesimme että tämä on oikein näin. 

Olisi vaikeaa minulle, omassa suhteessa on ostettu yhteinen koti nuorena ja tulotaso ollut suht samaa. Ei olisi helppoa aloittaa suhhdetta huomattavasti rikkaamman/köyhemmän kanssa tai no muutenkaan uuden kanssa. Onneksi ei tarvikaan.

Vuodesta 1994 olen asunut mieheni omistamassa talossa ja asun edelleen. Kyllä tämä kodilta tuntuu. Peruskorjaus juuri meneillään ja itse olen tämän sisustanut. 

Alkuun asuimme minun asunnossani, joka mulla on edelleen kakkosasuntona. Kesämökkikin on minun.

Mutta jos epäilyttää se mies, ei kannata hänen kotiinsa muuttaa eikä koko suhteessa kyllä silloin muutenkaan järkeä ole.