Lue keskustelun säännöt.
mitähän tästä pitäisi miettiä, 7v poika pelkää Jumalan rankaisua
04.08.2011 |
puheistaan? Kyseli eilen epämuodostumista:oli nähnyt telkkarista jonkun pätkän/mainoksen ihmisestä, jolla oli iso kasvain päässä ja kyseli kovasti syytä sellaiseen ja että mitä jos hänelle kasvaisi sellainen jne. Tuli sitten illalla itkun kanssa viereen nukkumaan ja sanoi pelkäävänsä, että Jumala rankaisee häntä, kun hän tuollaisesta asiasta kyseli niin paljon ja pelkäsi että hänelle alkaa kasvaa samanlainen.
Olemme ihan tavallisia tapakristittyjä, kirkossa käydään ehkä jouluna ja uskonnosta ei puhuta sen kummemmin. Mistä tällainen ajatusmalli juontaa juurensa, olin ihan ällistynyt pojan mietteistä ja pelosta?
Kommentit (4)
pojan ajatusmalli juontaa todennäköisesti juuri siitä, että kukaan ei ole antanut hänelle arvopohjaa tai näkemystä siitä, miten maailma, sairaudet ja mahdollinen jumala toimivat. Ei filosofista, luonnontieteellistä eikä teologista. Nyt ehkä kannattais puhua siitä, että jumala tai Jumala ei toimi noin. Ja ettei kyselemisessä sinänsä ole mitään pahaa.
poikaa pelotti.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaisi varmaan tehdä se ihan kunnolla. Parempi olisi ehkä jos mistään satuolennoista puhuttaisi totuutena, mutta jos aiotte jatkaa valitsemallanne tiellä, varmistakaa nyt ainakin, että lapsi uskoo jumalan olevan hyvä.
t. lapsena opettajan pahasti aivopesemä ja uskonnosta ahdistunut
Sitten lapsi on jossain nähnyt tai kuullut jonkun vanhanaikaisen sadun tai jutun, jossa pelotellaan lapsia Jumalan rangaistuksella. Tai lapsen kaveri on nähnyt tai kuullut ja kertonut. Kun lapsella ei ole selkeää kuvaa siitä, mikä se Jumala on tai siitä, mikä aiheuttaa mitäkin, noita pelkoja voi tulla.
Kerro lapselle, että Jumala ei rankaise ihmisiä sairauksilla tai onnettomuuksilla. Että sairaudet tai onnettomuudet ovat sattumia, vaikka joskus oma käytös voi niille altistaa (eli että pitää katsoa tietä ylittäessä molemiin suuntiin huolellisesti, ettei altistu auton alle jäämiselle.) Voit myös kertoa, että Jumala on rakastava Taivaan Isä, joka ei halua ihmisille pahaa, vaan hyvää.
Muista kuitenkin, että se, että kertoisit, että Jumalaa ei ole, ei ratkaise asiaa. Paitsi että lapselle saattaisi silti jäädä epäilyksiä, niin ennen kaikkea tuossa jutussa ei ole kyse siitä, että lapsi pelkäisi Jumalaa sinänsä, vaan syy ja seuraussuhteiden hakemisesta. Lapsi on juuri alkanut niitä ymmärtämään ja menee sitten tavallaan yli ja taikauskon puolelle. Samaan aikaan jotkut lapset saattavat esim. pelätä, että perheelle tai itselle käy jotain pahaa, jos astuu vaikka tietynväriselle katukiveykselle. Eli tietynlaista lievää pakko-oireisen häiriön tyyppistä juttua. On lapsilla aika tavallista, eikä sinänsä liity uskontoon mitenkään. Jotkut eivät ikinä kasva tuosta vaiheesta eroon, vaan pelkäävät kohtalon, 'just mun tuurin', sen Jumalan tai ties minkä rankaisevan, jos he tekevät jotain väärää. Ja jotkut kuvittelevat, että kaikki toisten onnettomuudet ja sairaudet ovat heidän itsensä aiheuttamia.
pojan ajatusmalli juontaa todennäköisesti juuri siitä, että kukaan ei ole antanut hänelle arvopohjaa tai näkemystä siitä, miten maailma, sairaudet ja mahdollinen jumala toimivat. Ei filosofista, luonnontieteellistä eikä teologista. Nyt ehkä kannattais puhua siitä, että jumala tai Jumala ei toimi noin. Ja ettei kyselemisessä sinänsä ole mitään pahaa.