Lue keskustelun säännöt.
Normaali vai tempperamenttinen 1-vuotias?
04.08.2011 |
1v3kk tyttö kyseessä..kun olemme bussissa,tyttö istuu rattaissa alkaa hirveä vinkuminen ja HUUTO,tytöllä on kova ääni(hävettää)ja mikää hyssyttely ei auta,lelut heittelee lattialle.
Jos ottaa syliin istumaan,riuhtoo ja tempoo kokoajan,ei jaksa istua nätisti sylissäni. Turvavaljaattomissa rattaissa nousee seisomaan,valjaallisissa yrittää sitä :D
Kävelee todella terhakkaasti itse mutta ei häntä voi vilkkaiden autoteiden viereen laskea,kun pitäisi koko ajan pitää kiinni ettei koohottaisi auton alle tai kaupassa häviäisi silmänräpäyksessä
Juttuakin tytöltä tulee paljon,lähinnä sitä vauva-kieltä,mutta myös oikeita sanoja
On todella raskasta ja rasittavaa :(
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on vaan niin rasittava ikä nyt :) En vaan muista että isommat lapset olisivat nuin voimakastahtoisia olleet,tai sitten aika kultaa muistot:P
ap
on vaan niin rasittava ikä nyt :) En vaan muista että isommat lapset olisivat nuin voimakastahtoisia olleet,tai sitten aika kultaa muistot:P
Mulle ainakin tuli ihan täytenä yllätyksenä tämä meuhkaaja. Vaikka tiesin, että esikoinen on keskimääräistä rauhallisempi ja viihtyy omissaan, en silti osannut mitenkään varautua tällaiseen temperamenttipommiin.
ikää siis tasan vuosi. Saa hirveät itkuraivarit jokaisesta kiellosta, pahimmillaan hakkaa päätä lattiaan tai nyrkeillä päätä. Osaa vetää maailman loukkaantuneimman ilmeen ja saattaa käydä jopa huutamassa närkästymisensä kohteelle. Siis jos vaikkapa törmää kävellessään tuoliin, tulee syliini hetkeksi ulvomaan täyttä itkua ja lähtee sitten takaisin tuolin luo ulvomaan. :D
Jaa mikä nätisti sylissä istuminen? Ennemmin tikkusuorana, räkä poskella ja kengät kahdeksan metrin päähän heitettyinä raivopäisenä "istuminen". Just tultiin junalla 3 h matka ja sehän se riemukasta oli, kun lapsi jaksaa istua sylissä noin 30 sekuntia ja sitten pitää taas päästä jonnekin. Jos yritti estää rappusiin menemistä, toisten matkustajien tavaroiden kaivelua, roskien syöntiä lattialta tai ihan mitä tahansa, seurasi valtava huuto, kyynelryöppy ja mutrunaama. Huoh.
Mutta ihan normaali lapsihan tuo on, ei siinä mitään. Esikoinen oli lampaanlauhkea, tämä kakkonen on sitten perinyt kaikkien esiäitiensä temperamenttilatingin. Plus että on liikunnallinen kuin mikä, eikä senkään takia viihdy paikallaan. Ja kyllä, olen hukannut hänet jo parikin kertaa leikkipuistossa ja kaupassa, kun on niin salamannopea ja menee tasan sinne minne haluaa.
Tärkeintä on, ettei itse häpeä ja pitää kiinni rajoista. Jos tuo yksivee hakkaa päätään lattiaan junavaunussa, niin siitä vaan. Kyllä se aikanaan lopettaa ja sitten voidaan mennä vaikka katselemaan maisemia ikkunasta. :) Samaten bussissa on ihan turha nolostua, sillä siitä lapset saavat vain lisää vettä myllyynsä. Jos aikuinen hätääntyy, nolostuu, menee säppiin ja hermostuu, ei mikään huutava lapsi rauhoitu. Zenimäinen tyyneys ja harhautus sopivassa paikassa - niillä pärjää. :)