Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntui kun huomasit olevasi työpaikkasi virkaiältään "vanhin" eli se jolta tullaan kysymään neuvoja ym?
19.06.2025 |
En tajunnutkaan ennen kuin nyt että hetkinen, ketään mua ennen tullutta ei enää ole jolta kysyä toimintatapoja.
Kommentit (7)
Pyysin lisää liksaa ja hienomman tittelin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyysin lisää liksaa ja hienomman tittelin
Sama täällä on tulossa.
Hassultahan se tuntuu, kun oon ollu paikassa 5 vuotta ja ikää 31. Harvoin, mutta joskus yksi neljäkymppinen kaveri kyselee neuvoja joihinkin minulle ilmiselviin asioihin. Hommat teen nopeasti ja teen myös extrahommia, mutta siltikin on liikaa aikaa. Esimieheni ovat myös kommentoineet, että olen turhan nopea ja mitä töitä mulle sit keksitään. Tuntipalkka kuitenkin, joten extrahommat on sit yleensä helppoja ja mukavia.
Meillä kyseessä on yksi nuorimmista ja pari vuotta talossa ollut työntekijöistä. Autistin (diagnosoitu) tarkasti on opetellut aivan kaikki käytänteet ja opettelee heti kaiken uuden. Jos on jotain epämääräistä niin tyyppi kyllä tietää. Onhan se huvittavaa kun 20 vuotta työtä tehnyt käy varmistamassa mitenkäs joku juttu pitää nykyään tehdä.
Kymmenen vuotta olen ollut talossa ja "virkaiältä" firman vanhin. Ikää 43. Koulutukselta korkein jos ei ihan ylintä johtoa lasketa ja työkokemusvuosia eniten.
Havahduin siihen, kuinka puolta nuoremmat pitävät minua ihan puliukkona, eivätkä ota tosissaan. Heillä on paska palkka mutta hienot päällikön tittelit sekä dressmannista ostettuja "premium" kauluspaitoja.
Noh, olen ratkaissut tämän asian silleen, että annan nuorempien touhuta ja tötöillä. Olen siihen asti hiljaa kunnes hommat kusee huolella vaikka näen tilanteen jo viikkoja etukäteen.
Sitten kun eivät enää tiedä mitä tehdä, kerron johdolle miten tämäkin ongelma ratkaistaan ja kerään papukaijamerkit siitä.
Tällä tavalla mun ei oikeastaan tartte tehdä oikeita töitä kuin muutamana päivänä kuukaudessa. Kaiken muun ajan juon kahvia, juttelen mukavia, hoidan omia hommia tai ajelen autolla ja vetelen verottomia kilometrikorvauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kymmenen vuotta olen ollut talossa ja "virkaiältä" firman vanhin. Ikää 43. Koulutukselta korkein jos ei ihan ylintä johtoa lasketa ja työkokemusvuosia eniten.
Havahduin siihen, kuinka puolta nuoremmat pitävät minua ihan puliukkona, eivätkä ota tosissaan. Heillä on paska palkka mutta hienot päällikön tittelit sekä dressmannista ostettuja "premium" kauluspaitoja.
Noh, olen ratkaissut tämän asian silleen, että annan nuorempien touhuta ja tötöillä. Olen siihen asti hiljaa kunnes hommat kusee huolella vaikka näen tilanteen jo viikkoja etukäteen.
Sitten kun eivät enää tiedä mitä tehdä, kerron johdolle miten tämäkin ongelma ratkaistaan ja kerään papukaijamerkit siitä.
Tällä tavalla mun ei oikeastaan tartte tehdä oikeita töitä kuin muutamana päivänä kuukaudessa. Kaiken muun ajan juon kahvia, juttelen mukavia, hoidan omia hommia tai ajelen autolla ja vetelen verottomia kilometrikorvauksia.
Tähän minäkin haluan. Kyllähän se magöhdollisuus näin viisikymppisenä, kauan talossa olleena lähellä jo olisi.
Lakisääteiset hommat kun vain tekisin, ne menee rutiinilla ja nopeasti enkä yhtään mitään ekstraa ihmisten hyväksi.
Mutta mikä neuvoksi, kun ei kehtaa? Ei pää anna myöten. Ei työmoraali taivu.
Tämän tien edeltäkävijöitä on ja heidätkin on siedetty palkkalistoilla eläkkeelle asti. En minäkään halua suorittaa, mutta kun en osaa olla tekemättä sitä.
Jonkun ne kaikki ekstrahommat on kuitenkin lopulta tehtävä. Sitten nämä tekijät uupuvat ja siitä syytetään tietysti vain uupujaa itseään.
Hyviä työntekijöitä ovat nämä eläkettä odottavat hyvän omantunnom lusmut, jotka eivät edes sairasta, koska eivät rasitu eivätkä stressaa.
Heillähän jos kellä on aikaa pitää itsestään huolta 😀 Iloisia, huolettomia, kivaa seuraa mutta eivät työpareina tai asiakaspinnassa. Joten sitäkään kautta ei heille tule töitä.
Vastuita näille on hatusta keksimällä keksitty, koska eivät hoida niitä oikeitakaan. Jotakin pitää olla tittelin alla koska tunnolliset ja uupuvat valittavat työn epätasaisesta jakautumisesta.
Johtajat eivät osaa työtään ja etsivät vain jatkuvasti vihreämpiä oksia itselleen.
Yritän kovasti samaa, mutta en tiedä, mikä auttaisi omantunnon ja kovan työmoraalin olemassaoloon. Se kun on kasvatuksella iskostettu.
Ja miltä tuntuu nuorempien kyselyt? Ihan OK, mielellään neuvon. Jos he oppivat itsenäisiksi ja jäävät taloon, se on omakin etu.
Mä olen nauttinut suuresti siitä, että saan käytännössä tehdä mitä haluan. Hommat hoituvat kyllä rivakasti ja asiallisesti, en käytä tilannetta väärin. En vaan stressaa enää tippaakaan. Uusia yritän opettaa priorisoimaan tehtävät, se helpottaa paljon. Oppilaitoksissa ei kerrota työelämän todellisuudesta mitään, ja oikeaoppisuus johtaa äkkiä burnoutiin.