Lue keskustelun säännöt.
En saanut äitiin koskaan yhteyttä ja nyt hän on kuollut
04.06.2025 |
Oli siis ihan asialliset välit lopussa mutta jotenkin vaikeat ja etäiset. Nyt hän on kuollut, enkä voi tehdä enää mitään
Nuorempana mulle oli vaikeaa kun äiti puuttui paljon mun elämään. Yritin ottaa etäisyyttä. Koin ahdistavan sen äiti suhteen kun hän liikaa neuvoi miten pitäisi elää.
Saattoi ilmestyä ovelle ja olla viikon. Lähteä kotiin "kaikkeni teen ja mitään ei arvosteta" ajatuksella.
Äh mun pää on niin sekaisin
Se lohduttaa toki että olin sairaalassa kädestä pitämässä kiinni kun hän kuoli. Mutta en tiedä oliko siitä mitään lohtua äitille :(
Kommentit (7)
Hirveän surullinen tarina. Äitisi oli rajaton, ja siksi sinun piti ottaa häneen etäisyyttä. Miksiköhän hän oli niin rajaton sinua kohtaan?
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä ollut mikään rajaton vaan Äiti.
Minunkin olisi monesti kannattanut kuunnella Äitini neuvoja, huoh..
Niin paljon sanomatta jäi. Minulla isälle.
Niin. Se on myös äitien oma valinta olla liian puuttuva muiden elämään nuorena, vaikkei olisi mitään ikävää meneillään nuoren aikuisen elämässä. Ja on selvää että kaikki ottavat äitiinsä etäisyyttä sitten, jossain vaiheessa. Ja tuntuu "tyhjältä" tietysti aikansa, kun jotkut äidit etäisiä tai puhumattomia. Et ole ainoa jonka äiti on ollut etäinen tai voi olla joillakin vieläkin. Varmaankin kädestä pitäminen auttaa, mikäli sitä halunnut eikä tunne oloa epämiellyttäväksi kuumaksi. Jos olisi omaa sisältöä elämässä tarpeeksi meillä kaikilla, ehtisikö sitä miettiä kaikkea, mutta ihminen miettii ja pitää olla lepoaikaa. Vaikeita asioita.
Kaffebulla kirjoitti:
Hirveän surullinen tarina. Äitisi oli rajaton, ja siksi sinun piti ottaa häneen etäisyyttä. Miksiköhän hän oli niin rajaton sinua kohtaan?
Varmaan sen vuoksi, että osoitti kuintymystään niin? Tajuan sen nyt kun on jo liian myöhäistä. En voi sille mitään että nuorempana se tuntui ahdistavalta. Onneksi välimme olivat paremmat viime vuosina. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap minusta teit ihan oikein kun otit etäisyyttä silloin kun otit. Olen itse äiti, lapseni jo aikuisia ja jossain kohtaa huomasin että olen itsekin ns rajaton, kotoa opittu "taito". Monta vuotta tein asian parissa töitä, että lapseni tekevät omat ratkaisunsa ja itse olen tukena jos haluavat.
Oma äitini taas ei ikinä ole opetellut pois rajattomuudestaan, koska hänellä oikeus, koska hän sitä ja tätä. Vetää marttyyrikortin ellei saa tahtoaan läpi. Tällä käytöksellä on ajanut meidät hyvinkin kauas ja siellä pysymme. Itse halusin muuta omien lasteni kanssa ja siksi piti katsoa peiliin ja tehdä se työ. Voin sanoa että on kannattanut.
Joten, sure aikasi ja päästä sitten irti, ei ole sinun vastuullasi noi välit koska takuulla yritit. Rajattoman kanssa se meno vaan on niin prkleen rankkaa. Olit sentäs lähdön hetkellä läsnä, se riittää.
Yleensä ristiriitaisidta ihmisistä on vaikeint luopua. Tee surutyö nyt rauhassa. Kaikki me emme saa sellaisia vanhempia kuin olisimme tarvinneet mutta joskus haavoistamme tulee ne meidän aarteet. Kaikkea hyvää ap.