Mistä juttelette terapeutin kanssa silloin kun ei ole varsinaisesti mitään akuuttia juteltavaa?

Siirrän tapaamista, koska aina ei jaksa. Sovin niin ja se on ok terapeutillekin.

Juteltiin kaikenlaista "normaalia". Ajatusten vaihtoa. Musta se oli myös tärkeä osa prosessia, kun ne omat ongelmat oli ollut niin läpitunkevia, että sellainen normaali vuorovaikutus oli hiipunut. 

Ei juma, käykö joku oikeasti terapeutilla????????????????

Silloin hoito loppuu. Ei tavitse terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Silloin hoito loppuu. Ei tavitse terapiaa.

Entä jos on ihastunut terapeuttiin?

Meinaatko loppuikäs käydä siellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin hoito loppuu. Ei tavitse terapiaa.

Entä jos on ihastunut terapeuttiin?

Voi sua raukkaa. Hanki elämä.

Voihan siellä jutella vaikka siitä, mitä kirjoja on lukenut viime aikoina tai ylipäätään kuvata mitä on touhuillut ja ajatellut. Ihan arkista. Kuitenkin useamman vuoden terapiasuhteessa (oletan että sellaisesta kyse) tulee monenlaisia vaiheita, ja välillä on ihan luvallista vetää henkeä ja jutella vähän kevyempiä juttuja. Ei sen tarvitse olla kärsimystä koko rahan edestä. Siinä se terapeutti silti samalla oppii sinusta ja luottamus rakentuu.

Vaikka terapiaan mennäänkin ongelman vuoksi, niin useimmiten lisääntynyt itsetuntemus on ihan keskeinen osa prosessia. Sen oman ongelman olemusta ja luonnetta lienee sitä vaikeampi hahmottaa mitä vähemmän on ymmärrystä omasta tunne-elämästä. Siksi monessa terapiamuodossa käsitellään kaikenlaisia tunteita ja kokemuksia.

Sanotaan nyt vaikka, että ihmistä on jollain tavalla kohdeltu kaltoin. Kaltoinkohtelu ei varsinaisesti ole edes osa ongelmaa (jollei se jatku edelleen), vaan ongelman syy. Ongelma on sen kaltoinkohtelun seuraukset ihmisen mielessä, esim. itsensä kokeminen huonoksi, ahdistus, katkeruus, jne. Kyse on siis tämän hetkisistä tunteista ja siitä, miten erilaiset asiat näkee ja kokee. Siksi niiden työstäminen onnistuu sitä paremmin mitä paremmin ihminen ymmärtää itseään.

Siksi pitemmässä terapiassa kannattanee jutella myös tunteista ja kokemuksista, kuin vain siitä varsinaisesta ongelmasta ja sen aiheuttajasta.  

Vierailija kirjoitti:

Meinaatko loppuikäs käydä siellä?

Miten tämä liittyy asiaan?

minkälaiset lumihiutaleet käy terapiassa? eikö oma pää riitä selvittämään asioita? luin jostakin, että vasemmanlaidan äänestäjistä jopa 45% käy terapiassa, kun taas oikealla tapauksia on 0,001%. mistäköhän se voi johtua?

Minulla oli rentoutusharjoituksia silloin, kun en jaksanut puhua tai se tuntui kuormittavalta. Ne olivat todella hyviä, koska opin rentouttamaan itseäni. 

Vierailija kirjoitti:

minkälaiset lumihiutaleet käy terapiassa? eikö oma pää riitä selvittämään asioita? luin jostakin, että vasemmanlaidan äänestäjistä jopa 45% käy terapiassa, kun taas oikealla tapauksia on 0,001%. mistäköhän se voi johtua?

Minkälaiset lumihiutaleet käy lääkärissä? Onko oma keho niin heikko, ettei pysty parantamaan itseään? Luin jostain, että lähes kaikki oikeistolaiset käyvät elämänsä aikana lääkärissä.

Aika moni kommentoija näkyy olevan sitä terapiaa vailla..

Itse kysymykseen vastaan, että puheliaana ihmisenä se pelkkä arkisista asioistakin jutteleminen toi esiin niitä mielen möykkyjä. Siinä myös terapeutti varmaan oppi tietämään, miten minä arjestani selviän. Ei se mikään ongelma koskaan ollut, mutta siinäpä sekin tuli ilmi. Lääkityksen vaihdon yhteydessä oli oleellista puhua siitä, miten elämä yleisesti ottaen sujuu.