Kuolema vai vaikea vammautuminen?

Luin uutisen lapsesta, joka sairastui x ja vanhemmat pelkäsivät kuolevan, mutta "pelastui".

Tämä pelastuminen tässä tapauksessa: erittäin vaikeasti vammainen lapsi, kykenee liikuttamaan vain päätään.

Hypoteettinen kysymys, koska tositilanteessa jokainen tekee kaikkensa lapsen puolesta. Mutta jos ajatuksen tasolla mennään.

Haluaisitko lapsen jäävän henkiin vaikeasti vammautuneena ilman parantumisen toivoa vai olisiko kuolema armollisempi?

Itse olen menettänyt lapseni. Hän oli jo kuollut, ei mitään tehtävissä. Tämä on täyttä helvettiä, mutta ajattelen että parempi kuin ikuisesti muiden armoilla, jos ajatellaan vain nämä 2 ääripäätä.