Yhteiskunnan sylkykuppi

Ajatellaan, että on ihminen, joka on tyhmä, niin tyhmä, että ei selviä normaalisti edes peruskoulusta ja huomaa vaikka erityisihmisille tarkoitetussa ammattikoulussa ettei pärjää edes sielläkään matikassa tai muussakaan keskittymistä vaativassa asiassa. Hän ymmärtää hyvin nopeasti, että hänelle ei koskaan tule olemaan töitä, kun jopa erityisammattikoulu jäi kesken osaamattomuuden takia. Hän rakastuu ja saa rakkaita lapsia suunnittelematta, koska adhdn takia ei aina muista ottaa e pilleriä. Jää yksin lasten kanssa, koska heidän isä on väkivaltainen (kaikilla mahdollisilla tavoilla). Ihminen huomaa, että hänellä on aivan varmasti toteamattoman adhdn lisäksi myös dyscalkulia ja ehkä autismi+ kaikki mt ongelmat joita nepsypiirteet, niitä kommentoivat ihmiset ja väkivaltainen ex ovat traumoillaan aiheuttaneet. Hän miettii, kuinka kovaksi on yhteiskunta tullut. Töitä hakenut jtn 15 vuotta, muttei koskaan haastatteluun asti päässyt. Hän ei saa töitä vaikka kuinka haluaa ja mitä yrittää ja silti jokainen netissä huutelee, mene töihin. Onko loppupäätelmä siis se, että tapa itsesi ja jätä rakkaat lapsesi ikävöimään johonkin saatanan laitokseen?