Onko tavallista, että eskariryhmän lasten kehityksessä on isoja eroja?

Kyllä on, lähtökohtia ja koteja on niin erilaisia.

Pituus on ihan geeneistä kiinni. Lyhyt lapsi näyttää tietysti nuoremmalta kuin pitkä. Ja pitkä lapsi on pitkä myös aikuisena.

Ei taidot oo pituudesta kiinni, tietysti lyhyt lapsi voi helposti saada enemmän palveluita kotona ja muualla vaan siksi että näyttää pieneltä. Mulla on pitkät lapset ja ihmiset näyttävät odottavan aina että he osaavat jo kaiken mitä muut samanikäiset vasta harjoittelee...

Tuossa vaiheessa on jo isot erot. Yksi on lukenut lähikirjaston kaikki lastenkirjat ja toinen ei osaa yhtään kirjainta.

On tavallista. 

Niillä voi olla vuoden ikäero. Toinen syntynyt tammikuussa ja toinen joulukuussa. 

Toinen kehittyy nopeasti ja toinen hitaasti. 

Ja sit erot osaamisessa taas vaikuttaa edellisten lisäksi koti tausta. 

Suurin osa ihan uuvatteja ja kaukana koulukypsyydestä nykyään.

Vuosi alle seitsen vuotiaan lapsen kehityksessä on paljon pidempi aika kuin vaikka lapsella joka on jo 18 verrattuna siihen millaine hän 19 vuotiaan. - Osalle lapsista saattaisi tehdä varmasti hyvää ottaa aikalisä ja aloittaa kouluvuosi vuotta myöhemmin, jos selvästi näyttää sille, että lapsi on ikätovereitaan vähemmän kehittynyt.  

Tiedänkin tällaisen perheen, jossa varmaan suurimpia haasteita oli se, että koulutetut ja aina koulussa viihtyneet  ja kuten kähes kaikessa muussakin mihin vanhemmat olivat ryhtyneet tajusivat, ettei ole todennäköisesti järkevää, että heidän eritavoin "vähän hitaalla käyvä"  lapsensa aloittaisi ikätovereidensa kanssa koulutien vaan otettaisiin  aikalisä ja lykättäsiin lapsen koulunkäynnin aloitusta vuodella.

Myös vielä koulunkäynnin alettua alaluokilla olisi todennäköisesti paljon perustellumpaa jättää lapsia herkemmin luokalle tulevaisuudessa kuin se, että -kärjistäen tavan vuoksi lapsi etenee luokalta tosielle vaikka kouluvuoden aikana on jäänyt syystä tai toisesta huomattava määrä ihan perusasioistakin oppimatta ja omaksumatta. 

Uskovainen mies

Ne, joilla on fiksut, aktiiviset vanhemmat osaavat puhua, harjoittelevat lukemista, kirjoittavat ainakin oman etu- ja sukunimen ja numerot 1-10, osaavat laskea ainakin sataan, tekevät 50 palan palapelit, pelaavat unoa, Afrikan tähteä jne, laulavat, tekevät kuperkeikan ja askartelevat, piirtävät, leikkivät kavereiden kanssa, osaavat uida, pyöräillä ilman apupyöriä, heittää ja ottaa kiinni pienempiäkin palloja ja jaksavat keskittyä kuuntelemaan ja seuraamaan ohjeita ja pärjäävät hyvin arkisissa toiminnoissa kuten pukeminen, vessakäynnit, syöminen. Osaavat pyytää apua ja auttaa pienempiä sisaruksia/kavereita ja kiittää ja huomioida muitakin kuin itseään. 

Tottakai on. Toinen on syntynyt 1.1 ja toinen 31.12. Ensimmäinen on muutamaa tuntia vaille vuoden vanhempi kuin toinen. 

Ei, kyllä lapset normaalisti ovat tuossa iässä niin samanlaisia, ettei niitä erota toisistaan muut kuin vanhemmat. 

Vierailija kirjoitti:

Ei, kyllä lapset normaalisti ovat tuossa iässä niin samanlaisia, ettei niitä erota toisistaan muut kuin vanhemmat.

😬😬😬

Vierailija kirjoitti:

Ne, joilla on fiksut, aktiiviset vanhemmat osaavat puhua, harjoittelevat lukemista, kirjoittavat ainakin oman etu- ja sukunimen ja numerot 1-10, osaavat laskea ainakin sataan, tekevät 50 palan palapelit, pelaavat unoa, Afrikan tähteä jne, laulavat, tekevät kuperkeikan ja askartelevat, piirtävät, leikkivät kavereiden kanssa, osaavat uida, pyöräillä ilman apupyöriä, heittää ja ottaa kiinni pienempiäkin palloja ja jaksavat keskittyä kuuntelemaan ja seuraamaan ohjeita ja pärjäävät hyvin arkisissa toiminnoissa kuten pukeminen, vessakäynnit, syöminen. Osaavat pyytää apua ja auttaa pienempiä sisaruksia/kavereita ja kiittää ja huomioida muitakin kuin itseään. 

Enemmän ja vähemmän on varmasti kiinni siitä millaisista lähtökohdista lapsi ponnistaa ja tulee. Mutta sitten on myös ihan synnynäisiä poikkeamia, jotka voivat tulla myös lapsen vanhemmillekin järkytyksenä ja yllätyksenä. - Edellä kerroin tai ainakin yritin kertoa juuri tällasesta perheestä, jossa vanhemmat itse ovat aina pärjänneet monin tavoin todella hyvin. Ja jotka varmasti pyrkivät huolehtimaan, että lapselle on tarjolla paljon rakkaustta; huolenpitoa ja rakentavia virikkeitä ja suotuisa ympäristö, jossa varttua ja elää jne

Siksi heille olikin aluksi vähän vaikea sisäistää -jos se nyt kenellekään on mitenkään helppoa- tajuta, että juuri heidän oma lapsensa ei -ei ainakaan vielä alle seitsenvuotiaana vaikuttanut "perineensä hyviä geenejä" , vaan päinvastoin vaikutti "käyvän monin tavoin vähän hitaalla"  joka näkyi paitsi fyysisissä liikkeissä kuin siinä miten lapsi tuntui sisäistävän asioita ja kuinka hänen tulisi toimia jotta hänen voisi katsoa edenneen samaa tasoa ikätoverinsa keskimäärin,  - Tavoite tai toivekaan ei ollut että lapsen tulisi olla aina sielllä kärjessä, jossa lapsen vanhemmat ovat lähes aina olleet. Mutta on raskasta jos tai kun vaikuttaa sille, että lapsi on lähes aina se viimeinen ja vaati tukea monessa sellaisessa asiassa, jotka sujuivat ikätovereista pääsääntöisesti ketterästi ja isommitta ongelmitta. 

Uskovainen mies

Erot voivat tosiaan olla valtavia. Moni osaa jo lukea ja kirjoittaa tai oppivat eskarin aikana. Tässä vaiheessa on vanhempien hyvä panostaa myös siihen, että lapsella on tarvittavat arjen taidot: omista tavaroista opitaan huolehtimaan, kädet pestään kunnolla, ohjeita kuunnellaan ja kavereiden kanssa ollaan ihmisiksi. Puheenvuoron saa viittaamalla ja opettajaa totellaan. Näillä jo pääsee pitkälle.

Monilla huomataan tässä iässä myös oppimisvaikeuksia tai muuta tuen tarvetta.

Myöhemmin syksyllä syntyneitä lapsia on kuitenkin turha vertailla vaikkapa tammikuussa syntyneihin, sillä ikäeroa on tosiaan melkein se vuosi. 

T: Eskariope

Olen aktiivinen ja korkeakoulutettu äiti ja olen panostanut varsin paljon siihen, että opetan lapselleni toki perusasioita mutta myös paljon ns. ylimääräistä. Olen yrittänyt, että hän olisi hieman ikäisiään edellä melkein kaikessa, koska mielestäni se on ihan mahdollista kunhan vanhempi/vanhemmat on todella aktiivisia ja fiksuja. Mutta lapseni on silti muutamissa asioissa aika paljonkin ikäisiään jäljessä. Ei sille voi mitään. Kyse on hänen neurologisista ominaisuuksista. Kuten tuossa yllä joku kirjoitti, niin on ollut yllätys, että suuretkaan panostukset ei välttämättä vaikuta näihin mitään. Älkää siis syyllistäkö vanhempia laiskuudesta, jos lapsi ei osaa jotain.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on, lähtökohtia ja koteja on niin erilaisia.

Tammikuussa ja joulukuussa syntyneillä ikäero on vajaa vuosi. Se on paljon tuossa iässä.

Olen uskovainen ja melko varakas (varallisuus yli 1milj eur). Lapseni osasi kouluun mennessä jo ainakin 5. luokan matematiikat. Hän harrasti myös sellonsoittoa joka on sittemmin vaihtunut viuluun. Nyt hän on kolmannella luokalla ja äärettömän älykäs. Varjopuolena hän ei halua leikkiä omanikäisten kanssa jotka hädintuskin osaavat edes lukea

Jo päiväkodin hyvä työntekijä huomaa eron. Eskarissa se on jo todella suuri. On niitä - ja sitten niitä - lapsia. Mikään kaikille kansankerroksille annettu ilmainen eskari tai koulu ei kykene tätä eroa muuttamaan: On vain niitä vanhempia, jotka kasvattavat lapset alusta asti hyvin, puhuvat hyvää kieltä, lukevat lapsille, vievät heitä ulos kotoa mihin ikinä tempauksiin - myös niihin jotka eivät maksa mitään muuta kuin lähteminen kotoa - ja sitten on niitä muita joita ei kiinnosta, koska ovat omassa henkisesti köyhässä kodissa kasvaneet.