Lapsi jää pois leikeistä

En tiedä miten edetä asian kanssa.



Tyttäreni on ollut hyvä ystävä naapurin samanikäisen tytön kanssa. Välillä mukana on ollut vähän kauempana asuva tyttö, myös samanikäinen. Tähän asti leikit on sujuneet hyvin, mutta nyt oma tyttäreni on jätetty pois porukasta. Se tapahtui erään riidan jälkeen, joka muuttui suusanallisesta ihan tappeluksi. Oma tyttäreni oli raapinut, mutta myös hänellä oli mustat hampaanjäljet kädessään ja tyttöjä myöhemmin puhuteltaessa kävi ilmi, että kaikki olivat osallistuneet tappeluun, kaksi tyttöä vastaan oma tyttäreni. Riita oli alkanut siitä, että tyttäreni oli kaatunut pimeässä komerossa yhtä tyttöä vasten.



Naapurin reaktio oli se, että hänen tyttärensä ei ole koskaan lyönyt ketään ja hän ihmettelee, että miten minun tyttäreni kanssa leikkiessä tulee helposti riitaa. Minä taas tiedän, että tyttäreni on temperamenttinen tapaus ja koska hän on taidoiltaan paljon muita tyttöjä edellä, tulee osaamiseen liittyvissä asioissa helposti sanaharkkaa (esim. leikkirahoja jaettassa tyttäreni osasi laskea rahasumman, kun toiset laskivat vain rahojen määrän). hän on kuitenkin myös hyvin empaattinen ja reipas, ja koulussa opettajan mukaan hyvin pidetty kaveri. Tuon fyysisen tappelun jälkeen pyysin, että jos tulee riitaa, tyttäreni menee sanomaan asiasta aikuiselle ja että aikuiset osaavat kyllä selvittää asian.



Naapurissa oli tyttöjen kesken tullut jotain sanaharkkaa ja tyttäreni pyytäessä naapurin rouvaa apuun, oli tämä sanonut että hän ei osaa eikä halua tehdä asialle mitään ja että tyttäreni pitää lähteä kotiin. Itkien tyttö tulikin kotiin.



Nyt nuo kaksi tyttöä pomppivat trampoliinilla päivisin, ja jos tyttäreni pyytää päästä mukaan leikkiin, hän saa mennä trampalle, mutta kumpikaan toisista ei puhu hänelle mitään, ei kuuntele eikä ota esim. pehmolelun heittelyyn mukaan. Hän joutuu siis hyppimään yksin reunalla. Samoin jos toinen tytöistä sanoo, että voit tulla mukaan leikkimään, toinen kieltää ja sitten kun minä tai mieheni kysymme, että miksei tyttö pääse leikkimään, sanoo tämä kieltänyt tyttö että "joo, me sanottiin että se voi tulla" vaikka juuri itse näimme, että hän kielsi toista tyttöä päästämässä meidän lasta mukaan.



Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka. Oma tyttäreni on ihan masentuneen oloinen, ei uskalla enää edes kysyä leikkiin pääsyä, ei halua olla ulkona kun muut on jne.



En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Meillä on ollut aina periaate, että yhtä ei jätetä leikistä pois ja että aikuiset yrittävät selvittää riitoja yhdessä lasten kanssa, jos lapset eivät kykene pääsemään itse sopuun. Naapurin rouva ei selvästikään halua meidän tytärtämme leikkimään heidän lapsensa kanssa ja naapurin tyttö on hyvin voimakas persoona, joka on saanut tämän yhteisen ystävän aivan "tossun" alle.



Pitäisikö vain luovuttaa vai yrittää vielä selvittää konfliktia? Ihan sydämeen sattuu katsoa oman tyttären surua kun hän ei kelpaa ystäväksi. En kuitenkaan halua, että hän joutuu nöyristelemään ja saa armosta tulla trampalle, mutta hän ei kuitenkaan kelpaa leikkiin asti, mutta tilanne on minusta aika kestämätön, kun ollaan ihan naapureita.