Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien luona vierailut
24.03.2025 |
Ovat muuttuneet ahdistukseksi. En enää mitenkään haluaisi mennä heitä tapaamaan, koska eivät ole hoitaneet tehtäväänsä silloin kun olimme veljeni kanssa lapsia. En tunne heitä kohtaan oikeastaan yhtään mitään, ovat minulle kuin ihan ketkä tahansa ihmiset. Nyt ilmoitin, että tulen käymään, ihan vaan muuten, en ole käynyt pitkään aikaan, viime vuonna varmaan viimeksi. Heti alkoi ajatus ahdistaa, mistä voi puhua, pitääkö puhua mistään muusta kuin ilmasta, miten peitän välinpitämättömyyteni. Onko vastaavia tuntemuksia tai kokemuksia miten tilanteesta selvitään kuivin jaloin ?
Kommentit (11)
Mikä niiltä vanhemmilta jäi hoitamatta ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä niiltä vanhemmilta jäi hoitamatta ?
Oisko vanhemmuus?
Taas näitä vanhemmat vastaan nuoremmat-ketjuja. Jos ei vanhempien kanssa mitään yhteistä, miksi pitää yhteyttä? Ei se tilanne muutu vauvapalstalla valittamalla.
Miksi sielä pitäisi käydä? On ihan ok aikuistua ja elää omaa itsellistä elämää irallaan vanhemmistaan.
Päätät, että viivyt tunnin. Viet kahvipaketin ja jotain kahvipöytään. Suoritat käynnin. Hyvästelet kohteliaasti ja lähdet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle ainoa tapa selvitä kuivin jaloin on olla tapaamatta vanhempiani. Ahdistus ennen ja jälkeen tapaamisia on niin valtava, että siitä toipumiseen menee päiväkausia.
En saa tapaamisista mitään muuta kuin tuon ahdistuksen ja stressin, joten olen päättänyt etten enää altista itseäni sille. Mulla on myös tuo sama tilanne, etteivät vanhemmat hoitaneet vanhempina hommaansa millään tasolla kun olin lapsi.
Tunteeni ovat samat. Menetän jopa yöuneni päivää ennen omien vanhempieni tapaamista, se on perin epänormaalia. Ahdistun päiviä ennen, päivää ennen menetän yöuneni, jälkeenpäin olen stressaantunut ja jopa vihainen sekä itken. Ei siis mitään mukavia vierailuja, todella surullista. Lapsien laiminlyönti on rikos ja olen päättänyt että se ei sovi minulle ja ovat pyytäneet käymään mutta kun en tunne velvotetta, olen velvotteesta vapaa ja se on heidän syynsä. Hyvin ikävää mutta totta!
Vierailija kirjoitti:
Päätät, että viivyt tunnin. Viet kahvipaketin ja jotain kahvipöytään. Suoritat käynnin. Hyvästelet kohteliaasti ja lähdet.
Näin se yleensä on mennyt, silloin kun on mennyt, harvoin 1-2 kertaa vuodessa. Pitäisi tuntea jotain muuta kuin kahvipaketin verran tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päätät, että viivyt tunnin. Viet kahvipaketin ja jotain kahvipöytään. Suoritat käynnin. Hyvästelet kohteliaasti ja lähdet.
SUORITTAA käynti, mitä se mahtanee olla, ollaanko 60 minuuttia tuppisuina ?
Surullista. Olisiko hyvä vaikka puhua siitä heidän kanssaan, että mikä mättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä niiltä vanhemmilta jäi hoitamatta ?
Oisko vanhemmuus?
Siis oliko hän huostaan otettu ?
Mulle ainoa tapa selvitä kuivin jaloin on olla tapaamatta vanhempiani. Ahdistus ennen ja jälkeen tapaamisia on niin valtava, että siitä toipumiseen menee päiväkausia.
En saa tapaamisista mitään muuta kuin tuon ahdistuksen ja stressin, joten olen päättänyt etten enää altista itseäni sille. Mulla on myös tuo sama tilanne, etteivät vanhemmat hoitaneet vanhempina hommaansa millään tasolla kun olin lapsi.