Tarviiko sitä hävetä, että meni naimisiin raskaana ollessaan
ja mies kenen kanssa avioiduin ei ollut/ole lapseni biologinen isä? En ole koskaan kehdannut sanoa hääpäiväämme, sanon aina vaan, että mentiin naimisiin lapsen ollessa vauva.. Mieheni on isä lapselle(mme), biologinen isä ei halua lasta edes tavata.
Nyt olen alkanut ajatella, että hei, mitä jos kertoisin ja puhuisin ratkaisusta ihan avoimesti. Erilaistahan se on, mutta so what?
Kommentit (18)
mä en ainakaan häpeäisi. Enkä muutenkaan ajattele mistään omasta asiastani, että mitäköhän muut siitä ajattelee. Kokemus on osoittanut, että ihmisillä on kuitenkin oma napa kaikkein lähinnä, pääsääntöisesti ihmiset ei ole muiden asioista järin kiinnostuneita. Mutta toisaalta, jos et tunne "omaksesi" kertoa moista, niin eipä mikään siihen pakotakaan.
avio-oletuksen perusteella lapsen juridinen isä?
Jos näin on, en tekisi mitään. Biologinen isä ei tällöin saisi edes halutessaan isyyttä tutkittavaksi ja itseään viralliseksi isäksi.
Miksi sun ylipäätään tarvitsisi puhua asiasta yhtään kenellekään? Anna asian olla, noin kuinka kerroit toimineesi on toimittu aikojen alusta asti.
ettei miehesi ole lapsesi biologinen isä?? Miehesihän on papereissa lapsesi isä kun kerran olette menneet naimisiin ennen lapsen syntymää. Miksi erikseen kertoa ettei hän ole oikea isä?
lapsestasi ja miehestäsi. Älä turhia muuta mieti
Tai ainakin olivat Sealin kanssa jo yhdessä, kun Heidi synnytti Briatoren muksun, Seal oli synnytyksessä mukana jne.
koska mieheni ei ole suomalainen, on siis tumma ja lapseni vaalea
eikö se ole hyvä asia, että lapsellasi on kunnon isä, kun kerran "oikea isä" ei edes kykene olemaan isänä? Varmaan elätte ihan normaalia perhe-elämää,mikä siis ongelma?
naimisiin mennesä, että lapsi on HÄNEN??
naimisiin mennesä, että lapsi on HÄNEN??
ja avoimuus kannattaa jos asiasta vaikeneminen sinua itseäsi häiritsee.
niin vastustamaton, että halusi juuri sinut raskaudesta huolimatta. Lucky you:)
miten hänen sukunsa on suhtautunut siihen, että meni naimisiin kanssasi vaikka lapsi
häpeä iskostettu tonne takaraivoon niin pahasti, että häpeämme asioita, joita ei edes tarvitsisi hävetä?!?
Meidän vanhemmat varmasti suuriosa ovat tehneet juurikin niin ;) Kyselkääpä vaikka.
Itsekin menin, halusin että koko perheellä on lapsen syntymästä lähtien yhteinen sukunimi.
Jos huonompi itsetunto jollakin niin saattaahan se nolottaa että mitä muut ajattelevat... En tarkoita ap juuri sinua, vaan yleensä tälläkin palstalla kyseistä tilannetta mollaavat ;)
Ihan ok ratkaisu puhua avoimestikin, mutta jotkut voivat kyllä innostua laittamaan kapuloita onnenne rattaisiin.