Onko tämä tasapuolista vai ei?

"Sisarukseni saavat vuoden mittaan lahjoina luultavasti suurinpiirtein saman verran jokainen kuin meidän perheen lapset lahjoina kaikki yhteensä. Eli jos meidän perheeseen kuluu rahaa 200 euroa vuodessa, siskot saavat myös 200 euroa kukin. ap"



Minusta vaikuttaa, että äitisi haluaa olla tasapuolinen. Hän ei halua laittaa sinun perhettäsi erityisasemaan sillä perusteella, että sinulla on lapsia.



Meilläkin on käynyt niin, että kun saimme lapset, lahjoja saivat sen jälkeen vain lapset. Ja lapsettomat sisaruksemme saivat lahjansa normaalisti. Mielestäni normaali ja hyväksyttävä käytäntö. Jos joku minulta kysyy, mitä lahjaksi meille, vastaan yleensä "lapsille jotakin kivaa". Tämä kiva voi olla vaikkapa mukavannäköinen vaate.



Eli vastaus alkuperäiseen kysymykseen: On reilua, on tasapuolista.

ei niinkään siksi, että jokaisen pitäisi saada tasan sama rahasumma käteen tmv, vaan siinä mielessä, että yksi sisarus ei ilmeisesti saa syntymäpäivälahjaa ollenkaan, ei edes mitään pientä.



Ei aina voikaan juuri tasan samanlaisia lahjoja antaa, koska tilanteet vaihtelevat, mutta kyllä jokaista sisarusta pitäisi muistaa.

eikä se tarvitse muuta perustelua kuin sen, että äitisi saa käyttää omia rahojaa JUURI niin kuin häntä huvittaa.



Asiaa voisi ajatella myös niin, että jos äitisi antaisi synttärilahjoja sekä lapsillesi, että sinulle, lapsettomat siskosi saisivat paljon vähemmän kuin sinä.



SInänsähän äidilläsi ei ole minkäänlaisia velvollisuuksia ketään teistä kohtaan, eikä hänen myöskään kuuluisi joutua perustelemaan tekemisiään teille mitenkään. Minusta te olette törkeitä jo kun kyselette rahojen tai lahjojen perään.



Pienten lasten kohdalla tasapuolisuus on eri asia.

Kaikilla on paremmat tulot kuin minulla. Sisarukseni saavat vuoden mittaan lahjoina luultavasti suurinpiirtein saman verran jokainen kuin meidän perheen lapset lahjoina kaikki yhteensä. Eli jos meidän perheeseen kuluu rahaa 200 euroa vuodessa, siskot saavat myös 200 euroa kukin. ap

eli joka talouteen menee se 200, näin meilläkin on.

perheen koosta tai varallisuudesta riipumatta sama summa kaikille

Lahjaa ei pitäisi mitata rahassa ja laskea, että kukin perhe saa tismalleen saman arvoisen lahjan. Oman perheeni kohdalla kuulostaisi ihan hullulta.



Syntymäpäivälahja annetaan, koska halutaan muistaa rakasta ihmistä. Minun äitini antaa meille kaikille kolmelle sisarukselle joka syntymä- ja nimipäivä jotain, välillä isoa, välillä pientä. Meillä kaikilla on nyt lapsia, mutta näin on ollut aina, silloinkin kun itselläni ei vielä ollut mutta isosisaruksilla oli. Lapset ovat erillisiä ihmisiä ja heille annetaan lahjat sitten taas erikseen, koska halutaan edelleen muistaa rakkaita ihmisiä.

Näin meilläkin on. Itse en ole saanut enää mitään suurempia lahjoja aikoihin. Sisareni, jolla on yksi lapsi vähemmän kuin meillä, saa pienen lahjasumman jouluisin (100 euroa) ja syntymäpäivisin, koska äitimme on siinä määrin tasapuolinen, että kaikki lapsenlapsensa saavat saman verran rahaa lahjaksi.



Vanhempani käyttävät noin 600 euroa vuodessa lastensa perheiden lahjoikin. Kuhunkin. Meillä tämä tarkoittaa sitä, että kolme lastamme saavat 100 arvoisen lahjan tai rahan syntymäpäivinään ja jouluna. Sisareni kaksi lasta samoiten, sisareni saa saman summan syntymäpäivä- ja joululahjaksi. Veljemme, jolla ei ole perhettä saa tuon samaisen kuusisataa vuoden aikana syntymä- ja joululahjaksi.



Minäkin sain rahalahjoja ennen lasten syntymää. Tämän jälkeen vanhempani ovat siirtyneet lahjomaan lapsiamme. Lähettävät he edelleen syntymäpäiväkortin. Lahjaksi saan yleensä uuden kahvikupin lautasineen keräilemääni sarjaan. Myös sisareni saavat tällaiset pienet konkreettiset muistamiset merkkipäivinään.



Ei tunnu yhtään pahalta :)

Minusta tuo kuulostaa vähän oudolta, enkä pysty kuvittelemaan oman äitini toimimaan samalla tavalla. Ensikskin sen takia, että jos äidilläni suinkin olisi mistä antaa, hän varmasti haluaisi muistaa kaikkia merkkipäivinä - varsinkin, jos ap:llä on pienet tulot ja sitä kautta itselle jää ostokset usein väliin. Perinnöt ja muut on asia erikseen.



Minusta ei kuulosta myöskään loogiselta se, että kun sukuun tulee uusia jäseniä, joku toinen putoaa "muistamisringistä" pois. Lisäksi uskon, että ap:n lapset tuo myös iloa mummin elämään ja sitä kautta "lisäarvoa" (johan on palikka sana tässä yhteydessä).



Eri asia olisi, jos ap ei kaipaisi muistamista. Jo se, että sanoo asiasta äidilleen laittaisi ainakin oman äitini pohtimaan asiaa tarkemmin.

Mielenkiintoinen aihe.

hänestä ei tunnu pahalta, että hän ei saa enää lahjoja syntymäpäivikseen, koska rahat menevät hänen lapsilleen. Kuitenkin hän saa joka syntymäpäivä lahjan itse. Ymmärsinkö jotain väärin?

perintöhän menee kaikkien sisarusten kesken tasan. Eihän se nyt niin mene, että perheellinen sisarus ei saisi mitään, vaan hänen lapsensa saisivat hänen osuutensa

Minkä lahjan ja keneltä? Lapseltaanko?



Mä muistan joskus pyytäneeni isältäni rahaa, että ostan hänelle lahjan. Isä kysyi: miksi ostan itselleni lahjan? Siis hän näki itsensä lahjan antajana koska oli maksajana.

Minulla ei ollut silloin työtä tai viikkorahaa jolla olisin maksanut ja olisin halunnut hankkia jonkun lahjan. Kaikkihan maksaa, lankakin jos jotain tekisi itse! Entä jos lahjan antaja lainaa rahaa, onko silloin itse lahjan antaja koska ei ole itse lahjaa maksanut omistaan?



Minusta on kummallista että kun saa lapsen, loppuu lahjojen saaminen. Miksi sitten aikuiselle annetaan lahja jos tällä ei ole lasta?



Minusta lahja annetaan aina sille henkilölle jota haluaa itse lahjalla muistaa. Ei niin että lahjasi sitten lahjoitetaan lapsenlapselle. Minusta se on enempi vanhemman paikka muistaa lastaan ja jättämällä oma lapsi ilman vaan koska tämä saa lapsen on kylmää.

että ei saa lahjaa, mutta saa kahvikupin kuitenkin, joka on lahja. Vai sekoitanko nyt jotain?

Syntymäpäivä- ja joululahjan tarkoitus on onnitella ja muistaa lahjan saajaa. Ei sitä onnittelun ja muistamisen tarvetta mitenkään poista se, että henkilöllä on lapsia.



Pitäisin todella omituisena, jos en saisi vanhemmiltani lahjoja siksi, että minulla on lapsia. Päinvastoin, sehän tekee juuri minusta erityisen tärkeän, koska olen heille "antanut" lapsenlapsia. Näin minua ainakin molemmat isovanhemmat kilvan kiittelevät, koska minun lapseni tulevat ainoiksi lapsenlapsiksi näissä suvuissa jäämään.

Ethän sinä ole ap lapsesi, vaan oma persoonasi, sanoin kuin lapsesi ovat omia yksilöitään. Mitä äitisi antaa lahjaksi sinulle henkilökohtaisesti tai sisaruksillesi on lahja teille. Mitä äitisi antaa lahjaksi lapsillesi on sitten ihan eri asia. Ne ovat lasten lahjoja, eivätkä mitään perhe lahjoja.



Mitä jos ap saat vaikka 10 lasta? Silloin äidilläsi olisi aikamoinen työ pysyä laskujen perässä, että kuinka kauhean paljon sitä rahaa täytyykään antaa siskoillesi, että saavat varmasti yhtä paljon kuin sinun lapsesi.

MInusta ap on ANTANUT äidilleen lapsenlapsia, joka on arvokasta sinänsä -- heistä on mummulle varmasti paljon iloa. he ovat ihmisiä mummon elämässä, ja mummo voi itse päättää antaako näille lapsenlapsille lahjoja ja miten paljon. Mutta omia lapsiaan pitäisi minun mielestäni muistaa tasapuolisesti. lapsenlapset on eri juttu -- minusta esimerkiksi on ihan ookoo, että läheisiä lapsenlapsia (joista on sitä iloa ja jotka ovat mukana arjessa) lahjotaan ja hoidetaan enemmän kuin vieraiksi jääviä ja kaukana asuvia. Mutta että omia lapsia ei muista merkkipäivänä? outoa, jopa julmaa...

Minulle tasapuolisuus merkitsee sitä, että jokainen saa vuorollaan tarvitsemaansa tai toivomaansa. Minulle tuollainen ajatus, että oma lapsi tipahtaa muistettavien listalta siinä vaiheessa kun hän saa omia lapsia, on omituinen. Jos minä annan jollekin lahjan, annan sen siksi, että haluan ilahduttaa lahjan saajaa ja onnitella vaikkapa syntymäpäivän johdosta. En minä koe olevani epäreilu pikkuveljelleni kun sisareni syntymäpäivänä muistan häntä ja kummipoikani syntympäivänä ostan lahjan siskoni lapselle eli siskoni perhe saa minulta kaksi syntymäpäivälahjaa vuodessa ja veljeni täytyy tyytyä vain yhteen. En minä osaa ajatella perhettä sillä tavalla kokonaisuutena, että lasten saamat lahjat olisivat myös vanhempien lahjoja vaan ajattelen kutakin lahjansaajaa yksilönä.



Kokonaan toinen juttu on se, että jokainen saa tehdä omilla rahoillaan ihan mitä haluaa ja päättää itse ketä haluaa lahjoa tai olla lahjomatta, mutta kuten alussa jo sanoin, minusta tuollainen ajatustapa, että lahjat lasketaan ruokakuntaa kohden ja jokaisen ruokakunnan täytyy saada sama määrä rahaa, lahjoja tai mitä nyt vaan, on todella vieras minulle. Se on vähän sama kuin, että ostaisin kaikille kolmelle lapselleni koulureput vain koska esikoinen tarvitsee repun kun menee ekalle ja kolme mekkoa, koska kuopuksella ei ole sopivaa mekkoa ja lopuksi kolmet kumisaappaat, koska keskimmäisen saappaat ovat puhki. Itse käsitän tasapuolisuuden niin, että jokainen saa vuorollaan sen minkä tarvitsee. Kaikki eivät kerralla saa samaa.

Vai miksi aikuisena mietit tälllaisia?



Ymmärrän, että se mietityttää, jos ei lapsena saanut osuuttaan ja jäi vaille jotain oleellista. Mutta etkö pärjää omilla/perheesi tuloilla, kun aikuisenakin äidin pitäisi antaa lahjoja/rahaa?



Itse saan silloin tällöin rahaa toiselta vanhemmaltani. Olen köyhä. Sisarukseni ei saa rahaa tältä vanhemmalta, koska tienaa enemmän kuin tämä rahaa antava vanhempi. Sisarukseni mielestä tämä ei ole reilua. Minä taas ymmärrän tätä vanhempaani. Sisarukseni saa merkittävästi taloudellista apua toiselta vanhemmaltani, eikä minua se voisi vähempää kiinnostaa. Tuo vanhempi on aina "lellinyt" sisarustani. Minä en saa, enkä edes haluaisi mitään tältä vanhemmalta.

Kukaanhan ei määrää että lapsia kohtaan pitää olla tasapuolinen, mutta on tuo mielestäni törppöä silti

siksi tietenkin tuntuu pahalta, kun tämä raha huomattavasti paremmin toimeentuleville sisaruksilleni (50-100e) on tarkoitettu siihen, että "voivat ostaa jotain kivaa itselle". ap