3-vuotiaalla ongelma jäädä päiväkotiin

Kun lapsi sanoo, ettei halua, niin kai sinä keskustelet asiasta ja kyselet lapselta. Ettet vain mitätöi lapsen murhetta menemisestä sanomalla, että kivaa siellä on.

Niin unohdin mainita että olen kyllä kovasti kysellyt että miksi ei halua ja mikä on kurjaa niin vastaus kuuluu vain että "siksi", eli mitään "nimeä" tälle syylle ei tunnu löytyvän..välillä vastaa että joku on tönäissyt häntä vahingossa,mutta ei ole kuulemma edes sattunut. Ja en usko että kyse olisi enää siitä kiusaamisesta kun hoitajien mukaan sellaista ei ole ja ainahan lapset touhuissaan vahingossa toisiaan tuuppii..Tytö on kyllä jotenkin arka koville äänille ja liian vauhdikkaille leikeille ja olen myös miettinyt sitä että kun tässä ryhmässä on tyttömme lisäksi kolme muuta tyttöä ja reilu kymmenen poikaa niin meno on varmasti aika railakasta hoidossa..

- Lapsi on kuullut hoidossa jotakin negatiivista itsestään, siellä on negatiivinen ilmapiiri, hoitajat ovat vaihtuneet eikä lapsi tunne kaikkia tms. Millaisia ryhmän työntekijät ovat?



- Lapsi on huomannut karjumisen hyväksi keinoksi manipuloida sinua. Tätä tukee se, jos huuto loppuu nopeasti sinun lähdettyäsi ja päivä sujuu muuten hyvin.



- Joku hoitokaveri nälvii tms. lasta piilossa, niin etteivät aikuiset näe. Ja lapsi ei kerro. Onhan lapsesi sellainen, että uskaltaa kertoa kiusaamisesta heti aikuisille? Jälkikäteen niitä on hyvin vaikea selvitellä...



- Onko teillä kotona kaikki kunnossa? Riitoja, huolia, ahdistusta, sairautta stressiä tms? Lapsi saattaa pelätä erotilanteita jos on kaoottinen olo eikä ole tavallaan varma siitä, että kaikki on hyvin vaikkei hän perhettään juuri silloin näekään.



Päivähoitotäti

Kysy tarkoilla kysymyksilä johon lapsi voi vastata kyllä tai ei. Ja juttele joka päivä mitä lapsi on tehnyt päiväkodissa. Mitä teitte aamulla kun äiti lähti. Mitä teitte aamupalan jälkeen. Oliko teillä tänään askartelua vai jumppaa? Mitä teit ulkona? Olitko keinussa? Jne jne.



Näin minä olen saanut jotain tolkkua lapseni päiväkotipäivään. Olen kysellyt ruoan ääressä tai kotimatkalla päiväkodista.

Niin unohdin mainita että olen kyllä kovasti kysellyt että miksi ei halua ja mikä on kurjaa niin vastaus kuuluu vain että "siksi", eli mitään "nimeä" tälle syylle ei tunnu löytyvän..välillä vastaa että joku on tönäissyt häntä vahingossa,mutta ei ole kuulemma edes sattunut. Ja en usko että kyse olisi enää siitä kiusaamisesta kun hoitajien mukaan sellaista ei ole ja ainahan lapset touhuissaan vahingossa toisiaan tuuppii..Tytö on kyllä jotenkin arka koville äänille ja liian vauhdikkaille leikeille ja olen myös miettinyt sitä että kun tässä ryhmässä on tyttömme lisäksi kolme muuta tyttöä ja reilu kymmenen poikaa niin meno on varmasti aika railakasta hoidossa..

Voi tosiaan olla, että herkkä lapsi reagoi meluamiseen ja kaaokseen. Tähän on helppo keino: kysele hoidossa miten leikkien jako sujuu ja onko heillä pienryhmätoimintaa. Tuollainen lapsi tarvitsee sen, että

a) aikuinen jakaa leikit siten, että jokaisessa leikissä ja tilassa on vain sopiva määrä lapsia

b) siirtymätilanteet ovat hallittuja ja porrastettuja: ei siis kaikkia kerralla vessaan ja pukemaan esim, vaan pienissä erissä

c) pienryhmätoiminta on järkevää ja sitä on riittävästi. Esim. että jos ryhmässä on kolme hoitajaa, niin lapset jaetaan kolmeen ryhmään toimintaa varten ja jokainen ryhmä menee omaan tilaansa toimintaa varten.

Se täti taas

Niin unohdin mainita että olen kyllä kovasti kysellyt että miksi ei halua ja mikä on kurjaa niin vastaus kuuluu vain että "siksi", eli mitään "nimeä" tälle syylle ei tunnu löytyvän..

Opettelepa keskustelemaan lapsesi kanssa hänen tasollaan. Noin vaikeaan kysymykseen osaa ehkä kuusivuotias vastata, eikä aina sekään. Sun kysymys on aivan liian laaja ja ylimalkainen lapsen ikään nähden. Ja etenkin jos lasta ahdistaa jokin asia, niin hänen on siitä vaikea puhua.

Tarvitset tarkempia kysymyksiä: Onko sisällä kurjaa? Entä ulkona? Onko kurjuus leikkiessä? Onko se syödessä? Onko siellä hyvä nukkua? Onko lelut mukavia? Entä leikkikaverit? Ja niin edelleen. Eli paljon konkreettisempaa kysymystä tykität niin kauan, kunnes asia alkaa sinulle valkenemaan.

Kaikki mitä olet valinnut meille kerrottavaksi täsmää noihin. Voi olla, ettei ole sitä, mutta ilmeisesti olet kuitenkin noiden häiriöiden oireistoon itsekin kiinnittänyt huomiota, kun kerran niitä tässä tuot esille.

No hoitajat ovat pysyneet samana ja suurin osa ovat mielestäni todella mukavia,mutta joukkoon kuuluu muutama sellainen jotka ovat aina jotenkin mielestäni "naama rutussa" ja eivät ole esim huomaavinaankaan kun tuon lasta ja tuntuu kuin katselisivat nenän vartta pitkin vaikka mielestäni ihan normaaleita ja siistejä ihmisiä olemme. Tuota nälvimis-vaihtoehtoa olen myös milessäni pyöritellyt että jos hoitajat eivät tosiaankaan kaikkea huomaa ja tälläistä tapahtuu,mutta kun olemme mieheni kanssa kyselleet niin ei kuulema mitään sellaista ole. Ja mitä siihen tulee että kertooko lapseni aikuiselle heti niin kyllä uskoisin hänen hoidossakin niin tekevän koska kyllä kotona ainakin kertoo kun serkku on usein hänen kanssaan leikkimässä ja ei tunnu lelut riittävän ja tulee riitaa..Kotona meillä on kaikki hyvin,ei mitään riitoja tai stressiä..ainut että mieheni on paljon työnsä puolesta pois ja koittaa kyllä kaiken vapaa-aikansa viettää meidän kanssa..en yhtään tiedä miten lähtisin tätä kuviota purkamaan..kunpa voisin olla kärpäsenä päiväkodin katossa edes yhden päivän niin saisin ainakin vastauksen siihen että tapahtuuko siellä oikeasti jotain mistä en tiedä,vai onko vain jonkinlaista "temppuilua"..itse kuitenkin ajattelen että saattaisi olla ohimenevää temppuilua ja kokeilua kuinka paljon valtaa voi itse käyttää,mutta kuitenkin huoli siitä että jos "rääkkään" lastani raahaamalla häntä jonnekkin mihin ei halua jäädä..kuitenkin poishakemisen yhteydessä on ihan iloinen ja reipas eikä toisinaan edes suostu lähtemään päiväkodista..

On siis reilun kuukauden jäänyt päiväkotiin todella vastahakoisesti vaikka tähän asti ei ole ollut mitään ongelmia. Ei sentään huuda mutta roikku jalassa ja ujostelee eikä haluaisi jäädä.



Meillä lapsen hoitajat ovat pysyneet koko ajan samoina (ollut samassa päiväkodissa 1,5 vuotta), lapset ovat tuttuja, mitään ihmeellistä ei ole elämässä sattunut.



Keskustelin omahoitajan kanssa ja hän kertoi, että hyvä kun olen ovesta ehtinyt ulos, niin lapsi käyttäytyy jo ihan normaalisti. Leikkii ja tuntuu viihtyvän ihan kuin ennenkin. Kiusaamista ei pitäisi olla ja kavereitakin on ryhmästään löytänyt. Meillä tosin on se ero, että lapsi ei ikinä sano ettei haluaisi mennä hoitoon vaan on ihan mielellään sinne menossa. Sitten kuitenkin alkaa roikkua puntissa kiinni juuri ennen sinne jäämistä.



Tulimme siihen tulokseen, että nyt on käynnissä taas joku vaihe, että lapsi testaa, että jospa sittenkin vielä äiti muuttaisi mieltään. Tiedä sitten mistä kumpuaa. Vaikka tiedän, että hän viihtyy hoidossa ja mitään ongelmia siellä ei ole, niin onhan se silti nihkeää jättää lapsi sinne kun tuntuu ettei hän halua jäädä. Meillä tosin se varmaankin osaksi on esitystä mutta kuitenkin.

On siis reilun kuukauden jäänyt päiväkotiin todella vastahakoisesti vaikka tähän asti ei ole ollut mitään ongelmia. Ei sentään huuda mutta roikku jalassa ja ujostelee eikä haluaisi jäädä. Meillä lapsen hoitajat ovat pysyneet koko ajan samoina (ollut samassa päiväkodissa 1,5 vuotta), lapset ovat tuttuja, mitään ihmeellistä ei ole elämässä sattunut. Keskustelin omahoitajan kanssa ja hän kertoi, että hyvä kun olen ovesta ehtinyt ulos, niin lapsi käyttäytyy jo ihan normaalisti. Leikkii ja tuntuu viihtyvän ihan kuin ennenkin. Kiusaamista ei pitäisi olla ja kavereitakin on ryhmästään löytänyt. Meillä tosin on se ero, että lapsi ei ikinä sano ettei haluaisi mennä hoitoon vaan on ihan mielellään sinne menossa. Sitten kuitenkin alkaa roikkua puntissa kiinni juuri ennen sinne jäämistä. Tulimme siihen tulokseen, että nyt on käynnissä taas joku vaihe, että lapsi testaa, että jospa sittenkin vielä äiti muuttaisi mieltään. Tiedä sitten mistä kumpuaa. Vaikka tiedän, että hän viihtyy hoidossa ja mitään ongelmia siellä ei ole, niin onhan se silti nihkeää jättää lapsi sinne kun tuntuu ettei hän halua jäädä. Meillä tosin se varmaankin osaksi on esitystä mutta kuitenkin.

Meilläkin se alkoi ensin vaan sillä puntissa roikkumisella ja äidin takana seisomisella ja kuin olisin häntä ensikertaa sinne vienyt,mutta pikkuhiljaa muutui siihen että ei päästä millään irti ja rupeaa itkemään..monesti saan kuitenkin hoitoonvientimatkalla piristymään kun kerron mitä päiväkodissa on tiedossa,että onko leikkipäivä vai leikkipäivä jms,mutta kun päiväkodin ovi aukeaa niin reipas tyttö itkustuu..

minusta lapsesi on viisas. kuka nyt oikeasti haluaisi mennä päiväkotiin. Siellä on kamala melu, inhottavia lapsia, jotka tönivät ja sotkevat leikit, aikuset eivät ehdi puuttua, ruoka on pahaa, ilmanlaatu sisätiloissa huono, usein ulkona hiekka pölyää..



Viitsisitkö itsekään olla mokomassa paikassa tuntitolkulla?



Sellaista se elämä.. ei kyllä kannata lapselle uskotella, että päiväkodissa on kivaa.. Sanot vaan niin kuin asia on: Tiedän, että et halua mennä päiväkotiin, mutta äidin ja isin pitää mennä töihin ja sillon lapset menevät päiväkotiin. Kohta tulee kesäloma/vkonloppu, jolloin saa olla kotona. JEE!!



Meillä isovanhemmat pitävät vähintään kerran vkossa "mummi-päivän", jolloin saa olla mummilla, eikä tarvitse mennä päiväkotiin

minusta lapsesi on viisas. kuka nyt oikeasti haluaisi mennä päiväkotiin. Siellä on kamala melu, inhottavia lapsia, jotka tönivät ja sotkevat leikit, aikuset eivät ehdi puuttua, ruoka on pahaa, ilmanlaatu sisätiloissa huono, usein ulkona hiekka pölyää..

Joo, kaikki päiväkodithan on helvetin esikartanoita. Tästä ketjusta vielä puuttuu, se "hoida lapsesi kotona" -kannanotto.

Ap, villi veikkaus että lastasi a) kiusataan siellä niin että hoitajat eivät huomaa. Tai ainakin lapsi voi pelätä jotain toista lasta. Meidän aralle keskimmäiselle kävi näin.

b) lapsellasi tosiaan on joku vaihe, jolla vain testataan, että josko nyt ei mentäisikään. Oikeasti viihtyy ihan ok mutta testaille. Meidän nuorimmaisella oli tuo vaihe.

minusta lapsesi on viisas. kuka nyt oikeasti haluaisi mennä päiväkotiin. Siellä on kamala melu, inhottavia lapsia, jotka tönivät ja sotkevat leikit, aikuset eivät ehdi puuttua, ruoka on pahaa, ilmanlaatu sisätiloissa huono, usein ulkona hiekka pölyää..

Joo, kaikki päiväkodithan on helvetin esikartanoita. Tästä ketjusta vielä puuttuu, se "hoida lapsesi kotona" -kannanotto.

No, varmasti useimmissa paikoissa on mukavaa muutamia tunteja, mutta kyllä se pitkä päiväkotipäivä stressaa. Tokaluokkalainen lapsenikin väsyi koulupäivistään ja ne ovat vain 3-4h pituisia ja koulussa välillä pääsee hetken olemaan rauhassa ja joskus jopa tunneilla voi olla rauhallista työskentelyä.

Päiväkodeissa melutasot ovat välillä jopa kuulolle haitallisia ja kyllä se stressaa pientä lasta. Minusta kaikki "päiväkodissa on kivaa/kehittävää/hyödyllistä".. mitä milloinkin on vain aikuisille tarkoitettua löpinää jolla on tarkoitus estää syyllisyyden tunteita.

Kyllä minusta oli kamalaa pistää lapset laitostumaan 8h päiviksi taloon, jonka ilmanvaihto oli olematon, tavarat nuhjuisia, melu sietämätön, aikuisia vähän lapsimäärään nähden ja paljon sääntöjä ja aikatauluja, jotta olisi edes joku tolkku tuossa "karjalaumassa".

vaikka kaikki lapseni ovatkin olleet päiväkodissa, tilanteen pakosta. Näin se menee. Itsekin vihasin aikanaan päiväkotia. Tosin osa ryhmistä on toimivampia kuin toiset. Paljon on kiinni aikuisten asenteesta.

Minua on ruvennut stressaamaan tyttäreni päiväkotiin vienti koska hän aloittaa viimeistään siellä kamalan itkun ettei halua jäädä sinne..Tyttäreni aloitti perhepäivähoidossa 1,5 vuotiaana ja tykkäsi mielestäni olla siellä ilman huutoja. Sitten muutimme ja sain tyttärelleni kunnallisesta päiväkodista paikan jossa on nyt ollut 2,5 vuotiaasta asti. Aluksi suostui jäämään sinnekkin ilman että edes varmaan huomasi että olin pois,mutta nyt jo noin kuukauden ajan on jäänyt vaan ja ainoastaan kamalalla huudolla ja niin että on tarvittu hoitajaa repimään minusta irti että pääsen lähtemään;itku kuuluu parkkipaikalle. Tuossa talvella oli hieman samanlaista oirehdintaa, mutta se selvästi johtui siitä että hänen ryhmässään on kolme sisarusta jotka selvästi ovat todella riehakkaita ja kovaäänisiä, olivat tönineet ja kiusanneet vähän näitä toisia lapsia..se asia kuitenkin selvisi ja myöhemmin oli puhetta päiväkodin henkilökunnan kanssa että tälläistä ei ole enää havaittu ja ehti muutaman kuukauden menemäänkin ihan kivasti kunnes tämä taas alkoi, päiväkodissa kuulemma kaikki on ihan hyvin ja että itkukin loppuu kunhan vaan olen lähtenyt pois paikalta.Olen paljon lukenut ja kuullut että on täysin normaalia käytöstä,mutta miksi se on vasta nyt alkanut eikä esim jo heti silloin kun aloitti kyseisessä hoidossa? Tyttö ottaa aina välillä jopa itse puheeksi ettei halua mennä hoitoon ja kun sanon rohkaisevasti että kyllä siellä on kiva leikkiä kavereiden kanssa ja käydä retkillä niin itku alkaa. Uhmaikä tytöllä tuntuu olevan kovasti huipussaan,voiko vaikuttaa asiaan? Vai onko kyse jostain ns traumoista siihen talviseen kiusaamiseen liittyen? Pitäisikö ruveta harkitsemaan hoitopaikan vaihtoa vai vaan ajatella tämän olevan ohimenevä vaihe joka loppuu myös itsekseen, vaikka on jo kestänyt mielestäni tarpeeksi (kuukauden)? Jos jollain kokemusta vastaavanlaisesta "veneenkääntämisestä" niin laittakaa viestiä, mielelläni kuulisin miten muut ovat suhtautuneet ja toimineet tässä tilanteessa.Huomenna se päivä on taas edessä ja saan itse myös lähteä todennäköisesti pahalla mielellä töihin kun katson toisen olevan ihan surku..

Kuvaamasi tlanne ei ole mitenkään epätavallinen. Kerroit että lapsesi aloittanut 1,5v pph:ssa ja että silloin "tykkäsi siellä olla ilman huutoa".Olemme päiväkodeissa nähneet että jos lapsi aloittanut päivähoidon ilman että näyttänyt mieltään ja protestoinut jäävät nämä eroahdistukseen liittyvät tunteet ikään kuin käsittelemättömäksi "möykyksi" joka sitten nostaa päätään kaikissa uusissa eroon liittyvissä tilanteissa.Uusi päiväkoti herättää siis tämän "möykyn"henkiin.Tähän liittyvät tunteet ja turvattomuus vaivaa nyt tyttöäsi, eikä hän tietenkään pysty sinulle kertomaan miksi ei päiväkotiin halua mennä koska syy on vain että tuntuu pahalta.Tavallista on myös että reaktio tulee vasta kun alkuhämmennys laskenut.

Mistä sitten apua? Useinmiten on tilanne rauhoittunut kun äidillä mahdollisuus (ehkä loman aikana?)tulla viettämään aikaa päiväkodissa ja käydä yhdessä hoitajan ja lapsen kanssa päivän rutiinit läpi.Miettiä myös mikä päiväkodissa tuntuu ehkä oudolta tai jännittävältä jne.

Jos haluat tarkemmin tutustua tähän lähestymistapaan suosittelen blogia autalastakasvamaan ja siellä artikkeleita taapero päivähoidossa ja eron työstäminen 3-5vuotiaat.Näissä ihan konkreettisia apuvälineitä tilanteesesi.Tsemppiä

Meillä meni ehkä 3kk kunnes tuo meni ohi eli saataa kestää mutta kyllä se ohi menee.

Meillä tämä tilanne päällä. Miksi huolestun? Siksi että itselläni oli iloinen lapsuus kotona ja "jouduin" päiväkotiin vasta 5-vuotiaana. Olin sitä mieltä että päiväkoti oli ihan kauhea, koska se kesti koko päivän ja omille leikeille ei iltaisin jäänyt tarpeeksi aikaa. Sitäpaitsi, päiväkotiin tullessa ja sieltä lähtiessä oli aina pimeää. Toki asiaan vaikutti eräs ilkeä poika, joka kiusasi välillä.

Tämä oma tilanne aiheutti negatiivisuutta myöhemmin mm. koulua kohtaan. Vaikutti oppimistuloksiin ja aiheutti melko vakaviakin ongelmia.

Päiväkoti on "kauhea" paikka. Lapset joutuvat olemaan päiväkodissa koska vanhempien pitää kerätä rahaa  -jotta voivat maksaa päiväkodin. Yhteinen aika - jota aiemmin oli koko päivän - typistyy 8 tunnilla. Saisipa lapsen jotenkin tykkäämään päiväkodista enemmän. Mietin, voisiko iltojen täyttäminen mukavalla tekemisellä (useammin uimahallia, luistelua, leegojen rakentelua yhdessä, jne...) auttaa jaksamaan arkea paremmin.

Vierailija kirjoitti:

- Lapsi on kuullut hoidossa jotakin negatiivista itsestään, siellä on negatiivinen ilmapiiri, hoitajat ovat vaihtuneet eikä lapsi tunne kaikkia tms. Millaisia ryhmän työntekijät ovat?

- Lapsi on huomannut karjumisen hyväksi keinoksi manipuloida sinua. Tätä tukee se, jos huuto loppuu nopeasti sinun lähdettyäsi ja päivä sujuu muuten hyvin.

- Joku hoitokaveri nälvii tms. lasta piilossa, niin etteivät aikuiset näe. Ja lapsi ei kerro. Onhan lapsesi sellainen, että uskaltaa kertoa kiusaamisesta heti aikuisille? Jälkikäteen niitä on hyvin vaikea selvitellä...

- Onko teillä kotona kaikki kunnossa? Riitoja, huolia, ahdistusta, sairautta stressiä tms? Lapsi saattaa pelätä erotilanteita jos on kaoottinen olo eikä ole tavallaan varma siitä, että kaikki on hyvin vaikkei hän perhettään juuri silloin näekään.

Päivähoitotäti

Tässä entinen päivähoitotäti.

Minä todistin useamman lapsen kohdalla samanlaisia aamuja, ei toki joka aamu. Kauhean itkun kanssa tulivat, mutta kun vanhempi sitten lähti, nämä lapset poikkeuksetta kääntyivät minuun päin, hymyilivät ja kysyivät; mitäs sitten tehtäisiin. Vanhempi parka oli saanut lähteä töihin kantaen hirveää syyllisyyttä ja pahaa mieltä mukananaan. Lapsen päivä jatkui hyvänä ja iloisena ja kun kotiinlähdön aika tuli, ei ollutkaan lapsella kiire kotiin, vaan usein joutui vanhempi maanittelemaan.

On tottakai hyvä selvittää, painaako lapsen mieltä jokin ja onko pk:ssa jotain ongelmia, mutta usein lapset ovat vain mestareita vanhempien syyllistämisessä. Menee yleensä ohi jossain vaiheessa lapsen kasvaessa.