Ollaan muuteltu paljon, nyt mä haluaisin asettua paikoilleni pysyvästi, miehellä muuttojalka vipattaa taas
Ollaan oltu 27 v yhdessä ja muutettu sinä aikana 16 kertaa, asuen 11 eri paikkakunnalla. Ollaan menty pääasiassa työpaikkojen perässä ja nimenomaan miehen työpaikkojen. Pisimmillään asuttu yhdessä asunnossa 7 vuotta.
Nyt meillä on molemmilla vakituiset työpaikat ja asumme pysyvässä kodissa, jota ei koskaan tulla myymään. Minä haluaisin jäädä tähän, enkä enää muuttaa mihinkään. Haluan tehdä tähän ne muutokset, joilla tästä saa loppuiän kodin ja sitten vaan nauttia.
Mies haluaa vielä ylentyä työssään ja vähän väliä suunnittelee kuinka muuttaisimme sitten sen työn perässä sinne, tänne tai tuonne. Tyyliin että Länsi-Suomessa ei olla ennen asuttu, mennään sinne. Ja mä en haluu! Olen kyllä sen hälle sanonutkin että en enää haluaisi mihinkään muuttaa ja sillä hyvä. Hän kuulemma ymmärtää eikä "ole ollut tosissaan". Mutta totta vie on, koska vähän väliä muutosta puhuu.
Mietin tulevaa. Voiko olla että mies ei jostain syystä pysty asettumaan? Eikö tällaisia ihmisiä ole paljon, joiden vaan on pakko taas "lähteä"? Jos tätä lukeva tämän tunnistaa, oletteko kyenneet jäämään lopulta aloillenne, ja miten se on tapahtunut?
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehen kannattaisi ottaa itselleen reissutyö? Silloin saa ihan työn puolesta asustella eri paikkakunnilla hotelleissa.
Muuttaminen asunnosta toiseen on kyllä omasta mielestä aika rasittavaa. Varsinkin kamojen pakkaaminen ja huonekalujen kantaminen.
Hänen nykyisellä alallaan ei ole reissutöitä. Eikä halua vaihtaa alaa. Ap
Kaveri on tuollainen. Ei pysty asettumaan, tulee se lähtemisen pakko. Vaikka asiat olisi kuinka hyvin niin tulee levottomaksi ja sama koskee parisuhteita, töitä, asumista. Kerran jo meni naimisiin ja viihtyi aloillaan useampia vuosia ja luulin että nyt on hyvin. Ei, vaan lähti taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehen kannattaisi ottaa itselleen reissutyö? Silloin saa ihan työn puolesta asustella eri paikkakunnilla hotelleissa.
Muuttaminen asunnosta toiseen on kyllä omasta mielestä aika rasittavaa. Varsinkin kamojen pakkaaminen ja huonekalujen kantaminen.
Hänen nykyisellä alallaan ei ole reissutöitä. Eikä halua vaihtaa alaa. Ap
No tämä on sitten huonompi homma jos ei alaakaan suostu vaihtamaan.
Erota voi. Ei teitä ole köytetty yhteen.
Työssä edetään, ei ylennytä.
Tuttavapariskunta on tuollainen. Asuvat muutaman vuoden ja sitten muutto. En tiedä mikä on vialla, mutta tuntuu että heillä on joku ihme pakko vaihtaa asuntoa koko ajan. Ovat asuneet ulkomailla ja ympäri Suomea. Heillä tilanne ei muutu, ovat jo eläkkeellä, mutta muuttaminen jatkuu. En osaa sanoa mistä johtuu, itse olen muuttanut vain kerran elämäni aikana.
Äiti on tuollainen. On jäänyt paikalleen vasta kun ei enää pystynyt toimimaan. Eli pakosta. Ei siinä perheeltä kyselty enkä minäkään oikein tiedä missä juuret ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehen kannattaisi ottaa itselleen reissutyö? Silloin saa ihan työn puolesta asustella eri paikkakunnilla hotelleissa.
Muuttaminen asunnosta toiseen on kyllä omasta mielestä aika rasittavaa. Varsinkin kamojen pakkaaminen ja huonekalujen kantaminen.
Hänen nykyisellä alallaan ei ole reissutöitä. Eikä halua vaihtaa alaa. Ap
Miksi tämä on sulle ongelma? Sano äijälle että voi ihan vapaasti muuttaa itsekseen.
Kyllä, hänellä on ongelma. Hän ei kestä itseään ja kuvittelee että vika on ympäristössä. Mutta ongelma seuraa aina mukana.
"hänellä on ongelma. Hän ei kestä itseään ja kuvittelee että vika on ympäristössä. Mutta ongelma seuraa aina mukana."
Tämä. Mitä lie päässään pakenee kun ei missään hyvä ole.
Anna miehen muuttaa. Jää sinä siihen. Molemmat onnellisia
Mulla on ystävä, joka tekee tuota. Ja vaihtaa harrastusta, miestä, lemmikkiä.
Oletan että on hoitamatonta ahdistuneisuutta tms.
Ja kun sen vois ihan hoitaakin, jos kykenisi yhtään itseään reflektoimaan. Vaan ei pysty, joten pakkaa ja muuttaa, haaskaa vähiä rahojaan eikä tunne itseään.
Miehesi on elämyshakuinen eikä siitä muutu. Jotkut tarvitsevat koko ajan "kiksejä" ja uusia wau-kokemuksia, tavallinen arki tylsistyttää. Toiset ovat enemmän turvallisuushaluisia ja he viihtyvät yhdessä paikkassa. Kumpikaan piirre ei ole toista parempi, mutta on ikävää, että tarpeenne eivät kohtaa. Toinen joutuu joustamaan. Löytyykö kompromissa, se on teistä kiinni.
Yleinen ahdistuneisuushäiriö on hoidettavissa. Mulle auttaa 10-20 mg Ketipinoria iltaisin.
Ahdistus tiessään, elämä on hyvää.
Mies voi muuttaa yksin. Ei toista voi pakottaa mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on elämyshakuinen eikä siitä muutu. Jotkut tarvitsevat koko ajan "kiksejä" ja uusia wau-kokemuksia, tavallinen arki tylsistyttää. Toiset ovat enemmän turvallisuushaluisia ja he viihtyvät yhdessä paikkassa. Kumpikaan piirre ei ole toista parempi, mutta on ikävää, että tarpeenne eivät kohtaa. Toinen joutuu joustamaan. Löytyykö kompromissa, se on teistä kiinni.
Muuttaminen ei ole mikään elämys. Elämyshakuinen matkustelee, hyppii laskuvarjolla, uhkapelaa, kokeilee huumeita, kiipeää Himalajalle.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ystävä, joka tekee tuota. Ja vaihtaa harrastusta, miestä, lemmikkiä.
Oletan että on hoitamatonta ahdistuneisuutta tms.
Ja kun sen vois ihan hoitaakin, jos kykenisi yhtään itseään reflektoimaan. Vaan ei pysty, joten pakkaa ja muuttaa, haaskaa vähiä rahojaan eikä tunne itseään.
Tuohon liittyy sekin, että haalii itselleen liikaa tekemistä ja jättää kaiken kesken. Ei sitoudu mihinkään, pettää lupaukset, riitaantuu helposti. Ja aina on syy muissa, ei koskaan itsessä. Olen oppinut vaientamaan hänet puhelimesta kun keuliminen ja kitinä alkaa.
Olen silti iloinen siitä että hän muutti kauemmas :D
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on elämyshakuinen eikä siitä muutu. Jotkut tarvitsevat koko ajan "kiksejä" ja uusia wau-kokemuksia, tavallinen arki tylsistyttää. Toiset ovat enemmän turvallisuushaluisia ja he viihtyvät yhdessä paikkassa. Kumpikaan piirre ei ole toista parempi, mutta on ikävää, että tarpeenne eivät kohtaa. Toinen joutuu joustamaan. Löytyykö kompromissa, se on teistä kiinni.
Ei hän sentään ihan muuten vaan muuttaisi. Vain paremman työn perässä. Mutta kun noista 11 paikkakunnan vaihdoksesta 8 on ollut miehen uran takia, yhdeksäskin osittain, niin nyt mielestäni "kompromissi" olisi jo jäädä paikoilleen. Ja olen sen toki hänelle sanonutkin. Ja myös sen että on ok, jos hän haluaa muuttaa yksin. Mutta ei halua. Siksi tämä mietityttää. Ap
Mieshän voi muuttaa itse jos tahtoo.
En suostuisi tuollaiseen ikipäivänä. Muuttaminen on per seestä, ja kiinnyn paikkoihin. Voisin hyvin asua samassa paikassa koko ikäni (ja samassa kaupungissa olen asunutkin nyt koko ikäni eli rapiat 30 v).
Tiedän pari tuollaista ihmistä jotka muuttavat kokoajan ihan vaan muuttamisen ilosta. Mikäs siinä, jos se puolisolle sopii tai elelee sinkkuna.
Ehkä miehen kannattaisi ottaa itselleen reissutyö? Silloin saa ihan työn puolesta asustella eri paikkakunnilla hotelleissa.
Muuttaminen asunnosta toiseen on kyllä omasta mielestä aika rasittavaa. Varsinkin kamojen pakkaaminen ja huonekalujen kantaminen.