HS: Lähes joka kymmenes isä sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen

Eikö isovanhemmat osallistu enää? Itse kun olin lapsi isovanhemmat oli vahvasti mukana. Myös omat vanhemmat oli ja saatiin miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa. 

Univaje jo itsessään aiheuttaa masennusta. 

Ymmärrän hyvin, en yhtään epäilisi jos olisi edes hiukka ollut herkempi niin, olisin ollut sairaslomalla masennuksen takia. 

Miettikää tarkkaan kenen kanssa oikeasti olette tekemässä lasta. 

Tämäkin on aihe josta ei saa puhua. Onneksi itseäni pelasti komennus luontoinen työ.

Vierailija kirjoitti:

Univaje jo itsessään aiheuttaa masennusta. 

Seksin puutteesta puhumattakaan.

Lopettivat sihteerippistonkin, joka toi piristystä tuoreille isille. Onneksi on vielä onlyfans.

Isät masentuu kun äidillä on alapää vielä synnytyksen jälkeen käyttökiellossa 

Vierailija kirjoitti:

Eikö isovanhemmat osallistu enää? Itse kun olin lapsi isovanhemmat oli vahvasti mukana. Myös omat vanhemmat oli ja saatiin miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa. 

Isovanhemmat saattaa asua satojen kilometrien päässä tai olla jo sen verran iäkkäitä ettei vauvan/pikkulapsen hoitaminen välttämättä tule kyseeseen. Kaikilla ei edes ole vanhemmat hengissä. 

Vierailija kirjoitti:

Lopettivat sihteerippistonkin, joka toi piristystä tuoreille isille. Onneksi on vielä onlyfans.

Jos elämä pyörii pelkästään oman hepin ympärillä, niin ei kannata lisääntyä ollenkaan. 

Toivon, ettei tälle asialle naureta. Sairastuttiin miehen kanssa vuorotellen synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Meillä oli hyvin allerginen koliikkilapsi ja minäkin sairastuin vakavasti, eikä ollut lainkaan tukiverkkoja. Oltiin molemmat todella lujilla ja terveempi kantoi masentunutta. Elämämme kamalimpia aikoja. Lapsi jäi ainoaksi.

Noi on isoja lukuja, naisilla ja miehillä. Ei houkuttele lisääntymään.

Aihe on tabu. Miesten synnytyksen jälkeiselle masennukselle naureskellaan, koska "eihän mies voi olla masentunut, kun ei ole ollut raskaana/synnyttänyt". Yhtä lailla se mies on vanhempi, jonka elämä muuttuu täysin lapsen synnyttyä.

Oma mieheni toivoi perheenlisäystä ja otti isän roolin vakavasti alusta asti. Hänelle unenpuute oli kuitenkin aivan mahdotonta kestää, tuli psyykkisiä oireita. Minulla sentään auttoi hormonit. Mies siis hoiti osansa yövalvomisista, mutta ne olivat hänelle todella raskaita. Mies oli masentunut, ahdistunut ja todella väsynyt. Hoiti kyllä osansa isänä, mutta henkisesti oli aivan rikki. Terveydenhuollossakaan tuota ei ymmärretty, työterveyslääkäri kehotti lähtemään laskettelulomalle.

Sanoisin mielluummin lapsen syntymän jälkeiseen masennukseen.

Vierailija kirjoitti:

Isät masentuu kun äidillä on alapää vielä synnytyksen jälkeen käyttökiellossa 

Onneksi suu ei repeydy eikä kipeydy synnytyksessä

Vierailija kirjoitti:

Univaje jo itsessään aiheuttaa masennusta. 

Vauvasta aiheutuva univaje pitäisi olla tiedossa jo sisäänmenovaiheessa !!

Vierailija kirjoitti:

Eikö isovanhemmat osallistu enää? Itse kun olin lapsi isovanhemmat oli vahvasti mukana. Myös omat vanhemmat oli ja saatiin miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa. 

Isovanhemmat ovat monella jääneet sinne lapsuuden pikkukaupunkiin tai taajamaan.

Ei auta jos ovat avuliaita kun välissä on monen monen tunnin automatka.

Vierailija kirjoitti:

Aihe on tabu. Miesten synnytyksen jälkeiselle masennukselle naureskellaan, koska "eihän mies voi olla masentunut, kun ei ole ollut raskaana/synnyttänyt". Yhtä lailla se mies on vanhempi, jonka elämä muuttuu täysin lapsen synnyttyä.

Oma mieheni toivoi perheenlisäystä ja otti isän roolin vakavasti alusta asti. Hänelle unenpuute oli kuitenkin aivan mahdotonta kestää, tuli psyykkisiä oireita. Minulla sentään auttoi hormonit. Mies siis hoiti osansa yövalvomisista, mutta ne olivat hänelle todella raskaita. Mies oli masentunut, ahdistunut ja todella väsynyt. Hoiti kyllä osansa isänä, mutta henkisesti oli aivan rikki. Terveydenhuollossakaan tuota ei ymmärretty, työterveyslääkäri kehotti lähtemään laskettelulomalle.

Eihän se naisenkaa synnytyksenjälkeinen masennus johdu siitä, että elämä muutuu, vaan siitä, että naisen estrogeenihormoonitaso romahtaa hetkessä.  Joskus jopa vaihdevuositasolle ja se taas vaikuttaa siihen että aivojen serotoniinitaso laskee. Tämä puolestaan johtaa mielialanlaskuun. 

Miehellä ei luulisi hormoonien kamalasti muuttuvan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö isovanhemmat osallistu enää? Itse kun olin lapsi isovanhemmat oli vahvasti mukana. Myös omat vanhemmat oli ja saatiin miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa. 

Isovanhemmat saattaa asua satojen kilometrien päässä tai olla jo sen verran iäkkäitä ettei vauvan/pikkulapsen hoitaminen välttämättä tule kyseeseen. Kaikilla ei edes ole vanhemmat hengissä. 

Lisään vielä sen, että on paljon isovanhempia, joita ei kiinnosta auttaa, vaikka terveyttä ja aikaa olisi. Esimerkiksi meillä näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aihe on tabu. Miesten synnytyksen jälkeiselle masennukselle naureskellaan, koska "eihän mies voi olla masentunut, kun ei ole ollut raskaana/synnyttänyt". Yhtä lailla se mies on vanhempi, jonka elämä muuttuu täysin lapsen synnyttyä.

Oma mieheni toivoi perheenlisäystä ja otti isän roolin vakavasti alusta asti. Hänelle unenpuute oli kuitenkin aivan mahdotonta kestää, tuli psyykkisiä oireita. Minulla sentään auttoi hormonit. Mies siis hoiti osansa yövalvomisista, mutta ne olivat hänelle todella raskaita. Mies oli masentunut, ahdistunut ja todella väsynyt. Hoiti kyllä osansa isänä, mutta henkisesti oli aivan rikki. Terveydenhuollossakaan tuota ei ymmärretty, työterveyslääkäri kehotti lähtemään laskettelulomalle.

 

Eihän se naisenkaa synnytyksenjälkeinen masennus johdu siitä, että elämä muutuu, vaan siitä, että naisen estrogeenihormoonitaso romahtaa

Kyllä mulla ainakin merkittävin syy sille, että vauva-aika tuntui kidutukselta, oli väsymys. Vauvalla taisi olla refluksi, jota ei tunnistettu. Yöt ja päivät meni valvoessa. En ollut sitä ennen voinut edes käsittää, millaista kidutusta on, kun ei saa juuri yhtään nukkua. Ihme, etten ole hypännyt parvekkeelta. 

Mihinkään ei ollut energiaa, pelkkää selviytymistaistelua. Ei todellakaan ihanaa vauvan tuoksua. Meillä lapsi jäi tämän takia yhteen. Vielä lapsen ollessa yli 3v, jos hän inahtikaan yöllä, heräsin paniikkiin, että taas se alkaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aihe on tabu. Miesten synnytyksen jälkeiselle masennukselle naureskellaan, koska "eihän mies voi olla masentunut, kun ei ole ollut raskaana/synnyttänyt". Yhtä lailla se mies on vanhempi, jonka elämä muuttuu täysin lapsen synnyttyä.

Oma mieheni toivoi perheenlisäystä ja otti isän roolin vakavasti alusta asti. Hänelle unenpuute oli kuitenkin aivan mahdotonta kestää, tuli psyykkisiä oireita. Minulla sentään auttoi hormonit. Mies siis hoiti osansa yövalvomisista, mutta ne olivat hänelle todella raskaita. Mies oli masentunut, ahdistunut ja todella väsynyt. Hoiti kyllä osansa isänä, mutta henkisesti oli aivan rikki. Terveydenhuollossakaan tuota ei ymmärretty, työterveyslääkäri kehotti lähtemään laskettelulomalle.

 

Eihän se naisenkaa synnytyksenjälkeinen masennus johdu siitä, että elämä muutuu, vaan siitä, että naisen estrogeenihormoonitaso romahtaa

Minulla ei synnytyksen jälkeinen masennus johtunut mistään hormoneista. Takana oli todella vaikea raskaus, olin kipeä koko raskausajan. Synnytysvauriot paranivat hitaasti. Raskaus laukaisi minulla autoimmuunisairauden. Allerginen lapsi ei nukkunut lainkaan päiväunia ennen 1 v ikää ja pahimpina aikoina huusi tuntikausia iltaisin. Olin henkisesti aivan rikki, kun yöt olivat yhtä heräilyä, päivisin ei ollut lepotaukoja ja iltaisin joutui kuuntelemaan korvia huumaavaa huutoa. Isovanhemmat naureskelivat, että teillä näyttää olevan rankkaa, niin annetaan teidän olla rauhassa. Apuja ei saatu, vaikka kysyttiin. 

Tässä syy minun masennukselleni: kehoni oli todella kipeä, henkisesti olin puhki, en saanut nukkua kunnolla ja vauvan kanssa oli raskasta. Kirsikkana kakun päälle tuo, että meidän nähtiin voivan huonosti, mutta apua ei pyynnöistä huolimatta saatu.