Lue keskustelun säännöt.
On mahtava rikkaus, kun on iso suku! valitettavan harvinaista meidän lapsillemme
17.04.2011 |
Itselläni on isot suvut äidin, isän ja mieheni puolilta. (emme ole lestadiolaisia, jos joku luuli :) mutta jostain kumman syystä äidilläni on paljon sisaruksia, samoin kuin isälläni, sekä myös mieheni äidillä ja isällä)
Olemme sukulaisten kanssa melko paljon yhteydessä, kokoonnumme yhteisiin juhliin ja järjestämme illanviettoja ihan vaan kootaksemme sukua yhteen, aina silloin tällöin.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan sitä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja isoa sukua :)
On ihanaa, kun tuntee tätinsä ja setänsä ja serkkunsa ja serkkujenkin lapset.
Valitettavaa vaan, että tämä taitaa kadota, harvat nykyään pitävät paljoakaan yhteyttä sukulaistensa kanssa, ja koska nykyään perheet ovat pieniä (meilläkin vain 2 lasta, siskollani yksi) niin tuskin tällaisia isoja sukukokoontumisia enää meidän lapsemme pitävät. Tai jos pitävätkin, porukka on huomattavasti pienempi.
Voin tietysti toivoa, että laatu korvaa määrän, tai että löytävät sitten hyviä, elämänkestäviä ystäviä muistakin kuin sukulaisista, mutta monesti huomaa sanonnan "veri on vettä sakeampaa" pitävän paikkansa..
Jos jonkun ystävän kanssa ei tule pidettyä yhteyttä muutamaan vuoteen, todennäköisesti ystävyys hiipuu lopullisesti, mutta vaikka sukulaista ei olisi nähnyt pitkään aikaan, on silti jotain joka yhdistää, ja pitää yhdessä pidempienkin taukojen ajan. Ainakin itse olen kokenut näin.
Kommentit (5)
Myös pieni suku voi olla rikkaus:)
Tiivis yhteydenpito se arvokas asia on, ei sukulaisten määrä:)
oli suku pieni tai iso, mutta onhan se fakta että mitä suurempi suku, sen enemmän ihmisiä joihin pitää yhteyttä -> sen enemmän läheisiä ihmisiä :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta olemme tosi läheisiä :), asummekin kaikki samalla alueella.
Miehen suku on isompi, mutta emme juuri ole yhteyksissä.
Ei se suvun koko onneksi kaikkea ratkaise.
Jos sukuni oli yhtään isompi, tulisin hulluksi.
Menemme joka kesä sukulaisten kanssa sukumme kartanoon ja oleilemme siellä useita päiviä seurustellen.
Kaikille ei varmasti ole yhtä tärkeätä, mutta kyllä mulle suku ja suvun kanssa oleilu peittoaa mennentullen kaikki ulkomaanmatkat mitä tulee tehtyä!
Voisin myös väittää, että iso suku on kasvattanut minusta suvaitsevaisemman ihmisen kun tottunut siihen, et kaikenlaista hiihtäjää ympärillä.
Myös pieni suku voi olla rikkaus:)
Tiivis yhteydenpito se arvokas asia on, ei sukulaisten määrä:)