Poikani (8v.) oli kirjoittanut näin...Pitäisikö huolestua?

Juteltiin pojan kanssa, selviteltiin ja yritettiin tukea, käytiin perheneuvolassakin juttelemassa. Puheet loppuivat ja poika vaikuttaa iloisemmalta. Luonteeltaan hän on herkkä, ja selvästi taipuvainen pohtimaan myös vakavampia.

6v osaa kirjoittaa kun nimensä...

mutta yksinään tuollainen tekstinpätkä ei tarkoita mitään vielä.

Mutta tarkkailisin tilannetta ja juttelisin lapsen kanssa kavereista ja lapsen tuntemuksista.

meidän 10v poika on aina inhonnut aine- ym. kirjoitusta ja joskus on kirjoittanut tuon tapaista kun on pitänyt kirjoittaa koulutehtävään jotain. Samoin tuollaisia kommentteja tulee joskus esim. juhlapyhien aikaan kun suurin osa kavereista on vaikka mummolassa. Kavereita pojalla on vähän liikaakin eikä niiden kanssa ole koskaan tylsää, kotona vaan.

"En voi uskoa että olen elossa. Tuntuu että tämä on jonkun muun uni."



Pitäisikö huolestua tästä vai mitä ihmettä? Ei tyttö ennen ole puhunut tuollaisia sekavia.

voin kertoa, että minä kirjoitin 7- vuotiaana kirjeen "Elämä menee päin persettä" ja lähetin sen äidille. Kaikki oli kuitenkin silloin hyvin ja on edelleenkin :)



Jos poikasi on tasapainoinen ja normaali itsensä, niin en huolestuisi. Onhan meillä kaikilla huonot hetkemme.

Sellaisia, jotka yrittävät hänestä hyötyä?

poika ei kovin tyytyväiseltä vaikuta..

"Kunpa voisin tappaa itseni". Menin ihan lukkoon, kyyneleet valuen menin vessaan ja kokosin itseni. Soitin neuvolaan ja juttelin pitkään terv.hoitajan kanssa.

Tyttömme on normaali, ystäviä on, koulu sujuu ja iloinen mieli on pääsääntöisesti.

Tytön elämä vain on lyhyessä ajassa muuttunut aikalailla. Hänestä on tullut isosisko kahdelle ja omaa paikkaa perheessä on luonnollisesti joutunut "hakemaan" ja miettimään enemmän kuin ennen. Äitinä ymmärrän nyt juteltuani terv.hoitajan kanssa, että syytä huleen ei ole, tunnen tyttäreni.

Tuollaisen kuuleminen vain oli todella järkyttävää. En ole edes uskaltanut puhua omille ystävilleni tuosta.

"En voi uskoa että olen elossa. Tuntuu että tämä on jonkun muun uni."

Pitäisikö huolestua tästä vai mitä ihmettä? Ei tyttö ennen ole puhunut tuollaisia sekavia.

Eipä hätää. Oma poikani on puhunut vähintäänkin noin sekavia, vaikka fiksu onkin.

Itse muistan omasta lapsuudestani samanlaisia ajatuksia. Eiköhän tuossa iässä lapsi ala käsittelemään elämän olemusta, ymmärtää vanhenevansa ja yrittää nähdä asioita muidenkin kautta.

Totta puhut, sitä vaan itse jotenkin hämmentyy kun pienen lapsen suusta kuulee jotakin ihan odottamatonta.

-se kuusivuotiaan äiti

"En voi uskoa että olen elossa. Tuntuu että tämä on jonkun muun uni." Pitäisikö huolestua tästä vai mitä ihmettä? Ei tyttö ennen ole puhunut tuollaisia sekavia.

Eipä hätää. Oma poikani on puhunut vähintäänkin noin sekavia, vaikka fiksu onkin. Itse muistan omasta lapsuudestani samanlaisia ajatuksia. Eiköhän tuossa iässä lapsi ala käsittelemään elämän olemusta, ymmärtää vanhenevansa ja yrittää nähdä asioita muidenkin kautta.

kaikilla meillä on joskus tylsää, ei kenenkään elämä ole jatkuvasti hauskaa



elämään kuuluu huonojakin hetkiä

Ehkä poikasi kokee, että hänellä ei ole kavereita? tai että hänellä on tylsää? ehkei hän pidäkään kaikista aktiviteeteista mitä olet hänelle järjestänyt? Anteeksi vaan, mutta tekstistäsi sai sen käsityksen, että olet järjestänyt lapsellesi kaverit, harrastukset ja vapaa-ajan leikit ym. ja SINUN mielestäsi poikasi kuuluisi olla onnellinen. Ehkä hän ajattelee eri tavalla? Joka tapauksessa tuosta kannattaa olla huolissaan, murrosikäiset voi kirjoitella nuoruuden tuskissaan tuollaisia mutta ei vielä 8- vuotiaat. Olisi varmaan vakavan keskustelun paikka lapsesi kanssa.

kuusi vuotias tyttö oli täyttänyt päiväkirjansa sivuaja teksteillä

"minä olen ruma,

kukaan ei tykkää minusta,

minä olen lihava"



Tosiasiassa tyttö on laiha ja nauravainen. Ilmeisesti oli oppinut nuo jostain. Kysyttäessä ei osannut sanoa miksi kirjoitti noin.

ei ole normaalia, että noin nuorena on jo noin kypsä. seuraa tilannetta ja kysele kautta rantain fiilixiä.