Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsia (5v. ja 3 v.) pitää vahtia ihan koko ajan tai ne pelleilee vaan?
21.04.2011 |
Ihan koko ajan pitää istua vieressä. Muuten mistään ei tule mitään. Jos menen vaikka hakemaan toisesta huoneesta jotain, lapset heittelevät jo haarukoita, tökkivät niillä toisiaan, toinen kaivaa nenää ja toinen yökkii. Kannustavat koko ajan toisiaan pelleilyyn. Jos istun vieressä, käytös on usein miten ok.
Leikkiessäkin minun pitää istua samassa huoneessa, ja olla mieluiten mukana leikissä. Välillä onnistuu niinkin, että istun vain samassa huoneessa ja luen kirjaa ja lapset leikkivät. Mutta auta armias jos poistun huoneesta! (Käyn vessassa, ripustan pyykkejä tms) niin alkavat heti ärsyttämään toisiaan, lelut lentelee, läpsitään, otetaan toiselta lelut pois jne.
Miten kauan tätä kestää? :(
Yritän opettaa hyvää käytöstä, miten leikitään kiltisti toisen kanssa, toista ei saa satuttaa, ruoalla ei saa leikkiä, toiselle ei saa sanoa rumasti, äidinkin täytyy saada tehdä rauhassa kotitöitä ilman että koko ajan riehutaan ja häiritään.
Väsyttää.
Kommentit (6)
Ja sinä olet se vahtia, koska olet aikuinen ja äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7- ja 3-vuotiaat pojat ja on kausia, ettei tosiaan voi roskia viedä ilman, että on täysi sota päällä. Tosi kypsyttävää. Jos koko ajan ulkoillaan, leikitään tai tehdään perusperuskotihommia (ruoanlaitto, tiskit, pyykit) on päivä jo ihan täynnä. Ehtisi edes viikkosiivouksen tehdä ilman että tapaturmia sattuu. Puhumattakaan harvinaisemmista kotihommista (ikkunoiden pesu, kaappien siivous yms.).
Kyllä se sitten vähän helpottaa, kun lapset ovat pari-kolme vuotta vanhempia. Meillä ihan sama homma 4- ja 1,5-vuotiaiden kanssa, paitsi että asia menee yleensä niin, että isompi kiusaa pienempää. Onneksi välillä leikkivät jo vähän yhdessä. Toivon, että parin vuoden päästä helpottaa.
Poikani ovat jo 6 ja 8v. mutta meno on aivan tuota mitä kuvaat, vieläkin.
Lapsille on pidetty aikas tiukat rajat ja alusta lähtien "ei-toivottuun" käyttäytymiseen on reagoitu. On koitettu perustella, miksi pitää käyttäytyä, on viety paljon ravintolaan ja muihin paikkoihin ja opetettu käytössääntöjä.
Silti se on ihan juuri tuollaista, kauheaa nahistelua, joka johtaa lopulta aina myös fyysiseen kahinaan pojilla, ja jomman kumman hermon menetykseen. Ovia paiskotaan ja lopulta välillä huudamme kaikki kolme =( Kun pinna kerta kaikkiaan äidiltä palaa...
Lähinnä väsyneenä työpäivän jälkeen on aika vaikea kuunnella ja katsella tuota monta tuntia, kun on niitä kotitöitäkin, jotka on pakko tehdä, että saa ruuan pöytään ja vaatetta päälle.
Sitten ehkä helpottaa kun muuttavat omaan asuntoonsa. Jos muuttavat =)
Täällä myös kohtalotoveri.
Pojat 7 ja 5. Kilpailuvietti ja fyysisyys ovat jatkuvasti mukana kuvioisssa, samoin on kiva kokeilla kepillä jäätä, että milloin toiselta tulee "reaktio" (ja millanen tulee)...
Ja muistinka mainita ÄÄNEN, se on nimittäin oleellinen (ja kova) osa joka leikkiä.
Mutta osaavat toki rauhoittuakin ja kyllä meillä esim. paljon luetaan kirjoja yms.
Semmosia kullanmuruja. Kyllähän äidin pääkoppa on välillä kovilla.
Alue: Aihe vapaa
Ja ihan sama homma meillä! Joskus leikkivät hetken omia leikkejään ja kaikki menee ok, mutta hetken päästä toinen keskeyttää toisen leikit ja taas alkaa huuto...