Harmittiko sinua erota muuten hyvästä ja ihanasta miehestä,omien tunteidesi vuoksi?

mutta olen sitä harkinnut ja vakaasti monelta kantilta pohtinut.



Meillä tilanne jotakuinkin kuvailemasi kaltainen.

varmaan olisin eronnut jos ajatus eroamisesta ei harmittaisi minua niin paljon. Salaa toivon että mies tekisi jotain kamalaa niin että olisi helppo erota.

itse erosin ihan hyvästä miehestä, vaikkei mikään maailman osallistuvin ollutkaan. Ei kyllä ole kaduttanut, koska yksinkertaisesti mitään tunteita ei ollut jäljellä, joten seksin harrastaminen oli jo aivan ylitsepääsemätöntä.

vai olisiko jotain tunnetta jäljellä(?),koska minua harmittaa miehen puolesta niin että ahdistun kun toinen yrittää ja yrittää ja haluaisi olla ja rakastaa minua ja lastamme. Itse en taas tiedä enää rakkaudesta. Tekee erosta niin vaikean kun toinen on niin hyvä. Kuitenkaan en seksiä halua,en kauheasti muutakaan läheisyyttä,vitsit eivät enää naurata ja muutenki jotkut asiat ärsyttää ihan älyttömästi,kun katson miestä,en pysty kunnioittamaan häntä täysin.ap

ja että on pahoillaan sen ihmisen puolesta jota on kuitenkin joskus rakastanut. Se ei ole "liian empaattista", se on ihan normaalia. "Liian empaattista" olisi jos eläisi elämänsä loppuun onnettomana siksi ettei toiselle tulisi paha mieli.