Imetysfasismista päästävä eroon

Ilmavaivoja? Tai muuta vastaavaa.

Jos vaikka kittaat kahvia paljonkin, voi siitä tulla lapselle mahavaivoja. Perehdy asiaan :)



Mutta hyvä että olet kuitenkin tajunnut antaa korviketta lapsellesi :)

Jokaisen äidin tulee tehdä juuri niin, kun näkee parhaiten sopivan. Suosituksia voi tietysti mielessä pitää, mutta toimia täytyy järjen mukaan. Toivottavasti äidit on toisia äitejä kohtaan inhimillisia, eivätkä heti tuomitsee toistensa valintoja. Äitiys itsessään on jo tarpeeksi iso pala, ja elämän tärkein työ, joten kaikki tuki ja myönteisyys ovat tervetulleita varmastikin! 1

Se kannattaa kuitenkin muistaa. Yövalvomiset ja imetys eivät välttämättä kulje käsikädessä. Älä yksinkertaista.



T: Keskitienkulkija eli 1,2 vuotta osittaisimetyksellä

Terveydenhuollon ammattilaistenkin keskuudessa myönnetään, että nykyinen imetykseen painostaminen altistaa äitejä synnytyksen jälkeiselle masennukselle. Ja huom! terveydenhuollon ammattilaiset eivät tätä painostusta harrasta, vaan imetystuki ymv. tahot.

neuvolassa tsempataan, että yritä enemmän....yritän, yritän. Mitä jos ehdottaisin neuvolassa seuraavan kerran, että terv. hoitaja voisi tehdä työmatkansa käsin kävellen....kyllä se siitä lähtee, kun vaan kovasti yrittää ja on kärsivällinen:D

tekee niin kuin parhaalta tuntuu. Ja mikä ihme siinä äidinmaidossa nyt niin ihmeellistä on ? Ei se meidän perheen lapsia oli mitenkään paremmaksi/pahemmaksi tehnyt, on niitä imetetty tai ei ! Pidempään imetetyt ovat allergisia ja lyhyiten imetetyt ovat olleet lapsuusajan täysin terveitä. Nyt ovat aikuisia. Joten ihmettelen kovasti tätä ihmeellistä hysterisointia, kun fakta on se, että ei imetys ei poista/vähennä. Ei todellakaan meillä toiminut !

jotka lopettaa imetyksen.



Jos imetystä halutaan tukea niin onko siinä jotain VIKAA tai VÄÄRÄÄ?



Nimenomaan tarvitaan tukea! Sinäkin olisit tarvinnut sitä, kuin että ajattelisit että äitiydessä on jotain vikaa jos ei imetä. Ei kukaan niin sano! Sinä ajattelet mitä me imettäneet ollaan mieltä, kiitos vaan ahdasmielisyydestäsi.



T. neljästi imettänyt ja maitoa luovuttanut vaikka alussa maidonnousu onkin kestänyt viikkoja.

Olen imettänyt lapsiani vuoden ikään asti. Molempien kanssa on takkuiltu oikean imeytsdietin löytymisessä, allergisia vauvoja kun olivat. Ja molemmilla kerroilla useampi terveydenhuollon ammattilainen kehotti harkitsemaan imetyksen lopettamista ja allergiakorvikkeelle siirtymistä vauvan ollessa muutaman kuukauden ikäinen. Olivat huolissaan jaksamisestani rajoitetulla dietillä. Ei siis puhettakaan, että olisi painostettu imettämään. Itse kuitenkin halusin jatkaa imetystä kaikesta huolimatta ja oikea diettikin löytyi lopulta.



Yöimetystä en ole kokenut raskaana. Päin vastoin, kun lapsi nukkuu vieressä, ei syöttöä varten tarvitse edes kunnolla herätä. Itselläni oli pulloruokintaan siirtymistä harkitessa kauhukuvana se, miten joutuisin yöllä nousemaan ylös maidon lämmitystä varten, kun imetyshormonitkaan eivät enää auttaisi yöheräilyssä.

suojaa lasta (jopa aikuisenakin) tietyiltä sairauksilta ja myöhemmin lehmänmaitoon tutustuneet ovat monessa mielessä keskimäärin terveempiä kuin ne jotka ovat saaneet tuota vasikan äidinmaitoa jo pienenä. Poikkeuksia tietysti löytyy mutta se ei poista tätä faktaa mihinkään.



Jokainen joka haluaa lapselleen mahdollisimman hyvää terveyttä, tekee kaikkensa imetyksen onnistumiseksi. Jos ei sittenkään onnistu niin aivan eri asia. Siihen on tarkoitettu nämä korvikkeet. Tyhmää ja turhaa ruoskia itseään asialla jonka eteen kuitenkin kaikkensa on tehnyt.



En ole missään kohdannut minkäänlaista imetysfasismia, vaan mielestäni tosiasiat tulkitaan vain väärin. Vai pitäisikö äideille valehdella ettei kenellekään tule paha mieli? Viis lapsen parhaasta, niinkö?



Itselleni imetys oli tuskaa pari ekaa kuukautta mutta ei tullut mieleenkään lopettaa. Neuvolasta kyllä jaksettiin aina muistuttaa että korvikkeitakin saa käyttää mutta itse tiesin että emme sellaisia tarvitse. Jos maitoa ei tunnin välein tapahtuvista pumppauksista tai imetyksistä huolimatta olisi tullut, olisin tietysti antanut korviketta ja ollut ihan yhtä hyvä äiti. Mielestäni olisin kuitenkin ollut huono äiti jos olisin heti ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa laittanut pillit pussiin. Itsekkäästi lapseni hankin, niin parasta heille myös haluan, vaikka se joskun vaatiikin uhrauksia.



Vinkkinä sanoisin että älkää stressatko! Hakekaa tietoa ja tukea imetyksellenne. Meidän neuvolassa se oli enemmän tukea korvikeruokkimiseen, valitettavasti. En ole kuullut koskaan täysin ongelmattomasta esikoisen esityksestä. :)

esikoisen imetyksestä... :)

Hysteriasta ja fanaattisuudesta puhuu ne jotka lopettaa imetyksen.

Jos imetystä halutaan tukea niin onko siinä jotain VIKAA tai VÄÄRÄÄ?

Nimenomaan tarvitaan tukea! Sinäkin olisit tarvinnut sitä, kuin että ajattelisit että äitiydessä on jotain vikaa jos ei imetä. Ei kukaan niin sano! Sinä ajattelet mitä me imettäneet ollaan mieltä, kiitos vaan ahdasmielisyydestäsi.

T. neljästi imettänyt ja maitoa luovuttanut vaikka alussa maidonnousu onkin kestänyt viikkoja.

Olen kyllä täällä palstalla nähnyt hysteriaa ja fanaattisuutta, vaikka olenkin itse ns. meijeri eli imetys on alusta asti toiminut kuin junan vessa. "Ärsyttää äidit, jotka sanoo, että maito vaan loppui" "Miten niin muka imetys ei onnistu" jne. Ketjuissa on sitten kaikenlaisia väheksyviä ja jopa törkeitä viestejä. Itselleni ei tulisi mieleenkään huudella sellaista kenellekään, ehkä osin juuri siksi, että oma imetykseni on ollut silkasta tuurista kiinni enkä ole joutunut yrittämään enkä näkemään suuremmin vaivaa. Mitä nyt toki rinnat ovat usein kipeän pinkeät, jos lapsi ei kaipaakaan ruokaa useisiin tunteihin.

Tukemisessa ei ole mitään väärää, mutta jos jälkikäteen todetaan, että et vaan yrittänyt tarpeeksi, niin ei siitä ole oikein hyötyä. Toisen mielen sillä kyllä saa helposti pahoitettua.

kirjoittavat äidit ovat. Esimerkiksi kysyessään muiden mielipiteitä vaikkapa imettämiseen. Hyvät naiset, luottakaa itseenne ja kykyynne tehdä oikeita päätöksiä perheenne parhaaksi. Ei muiden, varsinkaan nimettömien nettikirjoittajien mielipiteillä ole mitään merkitystä kenekään elämän valintoihin!

Itse tein tietoisen päätöksen jo synnärillä, etten imetä. Muutenkin oli siinä touhussa itsellä

mennä. Rupea sitten vielä valvomaan jonkin imetyksen kanssa. Yhden yön sitä huutoa ja karjumista sairaalassa kestin. Sitten päätin että

ei ole mun ekä mun vauvan juttu.

Vauva oppi heti pullomaidolle, kun itse makasin

3 vrk teholla henkihieverissä.

Ei siinä ensimmäisenä, kun on vähän toipunut tule

mieleen imettäminen vaan miehen ja vauvan näkeminen.

Minulla oli siis tietoinen päätös etten imetä, enkä kadu sitä. Poika on terve 4,5 vuotias eikä mitään allergioita eikä mitään ole juuri ollut.

Mut voi kuka tahansa haukkua, mutta muhun se ei vaikuta.

alussa maito ei noussut sairaalassa YHTÄÄN ja sairaala ei tasan tarkkaan opettanu/tukenut ensimmäisen lapsen saanutta äitiä ( TAYS )... no, sain sitten lääkekuurin ( itse pyysin ) että maito nousisi... imetyssessiot olivat välillä 2-3 h mittaisia... lapsi kasvoi alakäyrällä ja pakko oli antaa lisäksi nania että toinen kasvaisi, enkä enää itse jaksanut sitä että toinen oli rinnalla 2 tuntia ja itki sen jälkeen nälkäänsä! mutta itkin ja pidin itseäni huonona äitinä kun en voinut tarjota lapselleni sitä "ainoaa oikeaa ravintoa"... Miehen veljen vaimo ( oikea meijeri jolla ei tod. mitään ongelmia koskaan ollut imettämisessä ) sanoi aina että luota vaan itseesi! No perkele... ei se vaan ole luottamuksesta kyse, vaan meikäläiseltä ei yksinkertaisesti TULLUT MAITOA tarpeeksi! 6 kk iässä tyttö alkoi aktiivisesti hylkiä toista rintaa ja kiinteiden myötä siirryttiin pulloruokintaan ja imetin ehkä 2-3 kertaa päivässä...



Jos vielä lapsen saan, teen juuri siltä miltä itsestä tuntuu... toki yritän imettää, mutta olen myös todennut sen, että en ole mikään maitoautomaatti vaan lisäravinnolla on mentävä eikä väkisin yritettävä ruokkia toista rinnalla...