7-8v lapsen joukkueharrastuksista
Meillä on kaksoispojat. Toinen pelaa lätkää ja salibandyä. Toinen futista. Olen aina käsittänyt että tässä iässä harrastusseurojenkin "pääpaino" on että lapsen liikunnan ilo. Nyt on käynyt seuraavaa, yhdessä joukkueessa on tehty ns. ykkös joukkue ja 2 joukkue. 2 joukkueeseen jäi 3 pelaajaa, joten ne parhaimmat pelaa käytännössä 2 joukkueessa, kun toiseen joukkueeseen jäi vain 3 pelaajaa. Toinen juttu jääkiekossa toiset saa enemmän peliaikaa. Toiset saa pelata koko pelin lähes. Yks sai käydä kerran erässä kentällä. Nyt on vielä kyse kilteistä lapsista jotka ottaa toiset huomioon, nyt valmentaja tekee heille tälläista. Onko tämä teidän mielestänne reilua?
Kommentit (21)
Nämä lapset ovat olleet poissa ainoastaan sairaana, muuten on käyty tunnollisesti kaikissa harjoituksissa. Vanhemmatkin on joukkuetta jeesannut vapaaehtoisesti.
meillä ainakin pääsee pelaamaan, jos käy harkoissa!
Jo tuon ikäisenä jaettiin kahteen eri porukkaan. Toiset käytännössä saa pelata enemmän. Valitimme valmentajalle, hän ei oikein tajunnut. Puhui vain joukkueesta, jonka pitää pärjätä, ei yksilöistä...
meidän 6v poika meni suoraan jalkkiskoulusta, pelaavan joukkueen harkkoihin, niin ymmärsin kyllä täysin, et huonompana ei päässy pelaamaan ja muutenkin porukka oli jaettu kahtia, eli paremmat sai harjoitellakin keskenään ja aloittelijat keskenään.
Tietysti hyvien pelaajien pitää pelata enemmän, varmasti teitäkin harmittais, jos teidän taitava jalkapalloilija istuis penkillä, ku huonommat munis joukkueella häviön peli toisensa perään.
Etenkin ne jotka käy harjoituksissa. Taidoista viis tässä iässä. Lapset ovat mielestäni yhtä arvokkaita. Ovat aika pieniä vielä. ap
Eli kaikille yhteneväisesti peliaikaa. Muutaman vuoden kuluttua onkin jo sitten eri juttu.
Tasojoukkueita yleensä perustellaan että jokainen pääsee pelaamaan omalla tasollaan ja tarkoituksena että treeni- ja pelimäärä olisi näillä suht sama.
Meillä 11v poika pelaa jääkiekkoa ja salibandya. Minua on ärsyttänyt välillä tuo peliaika. Hirveitä eroja ei ole vielä ollut, eli joukkeissa ei kamalasti istuskella, mutta kyllä sitä peliaikaa hitusen eri määrää annetaan. Eikä siinä aina ole logiikkana lapsen taidotkaan.
Mielummin itse valitsisin lapselle joukkueen peliajan mukaan, eli jos ei paremmassa joukkueessa saisi aikaa, niin sitten mielummin pelaisi siinä huonommassa missä saisi peliaikaa.
7-8v erottelussa tason mukaan voi olla se ongelma, että taso ei ole pysyvä. Vuosikin eteenpäin, niin voi olla huonompi on parempi ja parempi huonompi.
Meillä eniten noissa joukkueharrastuksissa on vaivannut valmentajien oman pojan suosiminen. Kummassakin valmentajan oma poika on se ykkösketjun keskushyökkääjä, joka saa auttamatta eniten peliaikaa. Onneksi meidän lapsi ei taistele peliajasta heidän kanssaan, sillä toisessa pelaa laitahyökkääjänä ja toisessa puolustajana.
Tietysti hyvien pelaajien pitää pelata enemmän, varmasti teitäkin harmittais, jos teidän taitava jalkapalloilija istuis penkillä, ku huonommat munis joukkueella häviön peli toisensa perään.
Meillä sekä futkiksessa että säbässä on "KAIKKI PELAA"-sääntö. Kaikki pelaa ja tasan yhtä kauan. Vaihdot KELLOTETAAN. Ihan sama, vaikka teet kaikki joukkueen maalit, saat tasan yhtä paljon peliaikaa kuin se pullero, joka juuri ja juuri jaksaa juosta pallon perässä.
Minä olen tällaisen hyvän, maaleja tekevän ja pelejä ratkaisevan pojan äiti. Ja ehdottomasti kannatan Kaikki Pelaa-systeemiä, todellakin ainoa oikeudenmukainen juttu pienille. 7-8-vuotiaat on vielä pieniä. Hyvät toki on yleensä motivoituneita ja treenaa enemmän (omalla ajalla), joten kehittyvät koko ajan enemmän. Erot kasvaa ja myöhemmin on ok jakaa "jyvät akanoista", mutta ei vielä eka-tokaluokkalaisena.
katsoo ja mistä päin... Seurat saavat itse päättää, miten toimivat. Tuskinpa säkään ruikuttaisit jos sun lapset olisivat ykkösjoukkueessa. :=))
Futiksessa on olemassa Puolen Pelin Takuu. Kaikki pelaavat vähintään puolet peliajasta eli joukkueita tehtävä niin monta, että pelaajia on vähemmän kuin 2* kentällä olevien määrä.
Viime vuonna meille tuli joukkueeseen kesän korvilla niin paljon pelaajia, että siitä tuli ongelmaa. Mutta se ratkaistiin niin, että pelasimme peli-iltoina, jolloin yleensä 2 peliä, siten että jaoimme aakkosjärjestyksen mukaan puolet joukkueeseen A joka pelasi ekan pelin ja puolet joukkueesen B joka pelasi toisen pelin.
Näin saatiin tasainen peluutus, peliaikaa ei kyllä paljon kyllä tullut mutta mitä teet jos talvella harkoissa käy 8-9 poikaa ja kesällä nimilistassa oli 25 nimeä ja sarjan ilmoittautumiset tehtiin tammikuussa. Syyskierokselle sitten otettiin 2 joukkuetta ja saatiin lisää peliaikaa kaikille.
Oma poika saanut suht ok peliaikaa, välillä on joutunut jonkun ylimääräisen vaihdon istumaan, joskus aiheesta joskus taas ehkä suottakin.
Aikanaan poika pelasi ykkösketjussa, sitten kakkosessa ja kolmosessa ja taas ykkösessä. Kolmosketjussa peliaikaa tuli selkeästi paljon vähemmän kuin ykkösketjussa. Kolmosketjussa muutaman pojan vanhempaa kyllä korpesi tuo peliaika, varsinkin kun pojat pienemmällä peliajalla tekivät peli toisensa jälkeen ketjuista eniten maaleja.
Eli lätkässä voi hyvin kellottamisajasta huolimatta istuttaa toisia enemmän kuin toisia siten että ykkösketju aloittaa aina erän ja jos joku saa jäähyn ja ketju on vaihtumassa, niin seuraavan ketjun joku pelaaja joutuu sen toisen jäähyn istumaan (ja jäähyjä yleensä jonkun verran tuleekin).
Lisäksi jos kavereita ei ole tarkalleen ketjuihin tasalukua, niin joku voi pelata vaikka joka toisen ketjun ja joku toinen pelaa taas joka kolmannen ketjun. Tällä saa jo hyvin paljon enemmän peliaikaa.
Eli kyllä sitä peliaikaa voi vaihdella joukkueen sisälläkin, vaikka ei varsinaisesti istuttaisikaan penkillä. Ja tosiaan meillä pojan harrastuksissa valmentajat huolehtivat että omat pojat saavat parhaiten peliaikaa. Jos eivät tykkää jostain, niin se joku sitten saa vähiten peliaikaa. Ja valmentajasta riippuen se kenestä eivät tykkää riippuu valmentajan omasta tyylistä ja näkökannasta mitä ominaisuuksia painottavat. Mutta onneksi suht oikeudenmukaista on suurelta osin heillä, paitsi oman lapsensa kohdalla.
Esim voimistelussa parhaat valitaan näytöksiin ja kisoihin. Huonommat ei pääse mukaan. Ja valinta alkaa tosi nuorena.
välittömästi, ettei innostus koko lajiin katoa ihan turhaan. Seuroja ja valmentajia kun on niin monenlaisia. Tuossa iässä valinnanvaraa löytyy paljon. Isompana se sitten on vaikeampaa kun vaatimukset ja tavotteet kovenevat.
nuo Nuoren Suomen säänntöt? Onko ollut joku kokous, jossa vanhemmat ovat tuohon suostuneet?
Sellaisiakin on. Ja kannattaa tosiaan vaihtaa joukkuetta, meillä on tänne E-junnuihin asti toiminut tuo kaikkipelaa. Vaikka sitten niitä häviöitäkin kyllä tulee:D
Etenkin ne jotka käy harjoituksissa. Taidoista viis tässä iässä. Lapset ovat mielestäni yhtä arvokkaita. Ovat aika pieniä vielä. ap
Puhu tästä valmentajille ja vaihda seuraa jos ei auta.
Asiasta kannattaa keskustella sekä joukkueen johdon että valmentajan kanssa. jos se ei auta, niin kannattaa vaihtaa seuraa.
"Kaikki pelaa" on yleensä periaatteena kaikissa nuorten joukkuelajeissa ainakin 16-vuotiaaksi saakka. Vasta siinä iässä aletaan valitsemaan edustusjoukkuetta.
Tärkeintä ei ole voitto vaan osallistuminen. Olen erittäin iloinen siitä,että oma lapseni pelaa sellaisessa joukkueess, jossa kaikki pääsevät kentälle, vaikka sitten hyvän menestyksen ja joukkueen sijoituksen kustannuksella. Mutta lapsilla on kivaa!
Miten teidän joukkueissa on toimittu jos on 2 maalivahtia, jääkiekko, Saako maalivahdit tasavertaisesti peliaikaa?
Oma poikani haluaisi alkaa maalivahdiksi jääkiekossa, mutta aloin miettimään tätä asiaa.
että valmentajien omat pojat ovat pelikentällä koko ajan :(
Vaikka tyttömme pelaa paremmin kuin toiset, häntä ei arvosteta koska ilmeisesti arvostus tulee pärstäkertoimen mukaan.
mut yleensä kai auttaa, et jos vaikka jalitsussa on käyny koko talven säännöllisesti harkois, ni sit kesälläkin pääsee pelaamaan