Isäni kertoi
Että joskus 80-luvulla kun hän työkseen aurasi aamuvarhaisella erään päiväkodin edustan parkkipaikkaa, eräs äiti toi lapsensa pulkassa joka aamu n. varttia ennen päiväkodin aukeamista päiväkodille ja jätti pulkassa pimeään odottamaan, kunnes ovet aukeaisi, ja juoksi itse bussipysäkille.
Kommentit (4)
AIka pieni on ollut pakko olla, kun ei ole pulkasta karannut ( ellei ole siihen jotenkin köytetty).
jolle oli sanottu, että odota tässä kunnes tädit tulee avaamaan. Niin kuin mä odotin usein seurakunnan kerhon ovella, että kerho alkaa.
AIka pieni on ollut pakko olla, kun ei ole pulkasta karannut ( ellei ole siihen jotenkin köytetty).
jolle oli sanottu, että odota tässä kunnes tädit tulee avaamaan. Niin kuin mä odotin usein seurakunnan kerhon ovella, että kerho alkaa.
lapseen, että malttaa olla pihassa n 15 minuuttia yksin pimeässä ja kylmässä?
AIka pieni on ollut pakko olla, kun ei ole pulkasta karannut ( ellei ole siihen jotenkin köytetty).
jolle oli sanottu, että odota tässä kunnes tädit tulee avaamaan. Niin kuin mä odotin usein seurakunnan kerhon ovella, että kerho alkaa.
Kuka oikeasti voisi luottaa lapseen, että malttaa olla pihassa n 15 minuuttia yksin pimeässä ja kylmässä?
ketjussa jo sanottiinkin, 80-luvulla oli ihan tavallista.
Ja mä ainakin ulkoilin yksin lapsena, myös kylmässä ja pimeässä.
Ja mitähän tuosta lapsesta sitten tulikaan? AIka pieni on ollut pakko olla, kun ei ole pulkasta karannut ( ellei ole siihen jotenkin köytetty).
Ihmeellistä, että joku pystyy tuollaiseen.