Lue keskustelun säännöt.
Onko kaikki sureminen normaalia?
06.10.2024 |
Työkaverin äiti kuoli alkuvuodesta yli 90-vuotiaana hoitolaitoksessa jo useamman vuoden sairastamisen jälkeen. Tiimiläinen oli ymmärrettävästi poissa saattohoidon ajan, heti kuoleman jälkeen ja sitten tarvitsi vapaata hautajaisten ympärillä jne. Tämä on ihan ok ja tavallista mutta Nyt kuolemasta on reilusti yli puoli vuotta ja työkaveri -kohta 60-vuotias itsekin- on jäänyt jumiin suruun. Voi huonosti, nukkuu huonosti, ei syö jne kun teen surutyötä ja elämä on niiiiiin raskasta Työterveydestä saa lyhyitä 1-3pv sairauslomia mutta itse on sitä mieltä että tarvitsisi useamman kuukauden loman että pystyisi suremaan kunnolla Alkaa hermo mennä kun sijaisia ei saada eikä voi palkatakaan kun tämä surija joko on tai ei ole töissä tällä viikolla.Työpanos on joko nolla tai 5% normaalista ja työt kaatuu meille muille. Ihan helvetin raivostuttava tilanne! Aluksi oltiin kaikki tosi ymmärtäväisiä mutta nyt kaikki alkaa olla ihan käpynä kun tällä yhdellä ei ole voimavaroja Suhtautuisin itse ihan eri lailla jos kyseessä olisi lapsen ja samassa taloudessa asuvan perheenjäsenen äkillinen/väkivaltainen/onnettomuus tms kuolema mutta sairaaan vanhuksen kuolema; miten se voi suistaa jonkun ihan raiteiltaan moneksi kuukaudeksi? Ei kenenkään vanhemmat elä ikuisesti ja suomalaisten elinikäodotus taitaa olla 83-vuotta.
Onko ihan normaalia sairastua näin pahasti luonnollisen ja useamman vuoden ajan odotettavissa olevan kuolemantapauksen jälkeen? Lääkäri ei kirjoita pidempää poissaoloa, esihenkilö sanoo ettei voi asialle mitään jne. Kai jotain palavereja työterveyden kanssa on ollut mutta niissä kai päädytään siihen odotetaan että tilanne menee ohi. Mitä tässä voi kukaan tehdä?
Kommentit (16)
Eihän tuossa ratkaisevaa ole se suru, vaan tämän henkilön vointi. Te muut ette voi tietää mitä siellä on taustalla, joten teidän on aika turhaa tehdä oletuksia suuntaan tai toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia. Äitisuhde on ihmisen tärkeimpiä ihmissuhteita, ja luulen, että pahinta on, jos siihen liittyy traumoja, koska ne voivat nousta pintaan, ja saada aikaan monenlaista ahdistusta.
Toki töissä tuo on raskasta muille, mutta kyllä se tilanne voi ihan aito olla. Ehkä esimies voisi työterveyden kautta saada neuvoteltua joku tukitoimi, esim osa-aikainen sairasloma, niin te saisitte sijaisen, ja surija aikaa toipua.
Ei ole normaalia vaikka tilanne on aito.
Miksi yrität vähätellä? Se että ei nuku, syö ja että elämä tuntuu yleisesti niin raskaalta että se haittaa arkisia toimia kuulostaa aika huolestuttavalta. Tuollahan voi olla taustalla vaikka mitä, muutakin kuin se iäkkään äidin kuolema.
Oletpa empaattinen.
Jos kyseessä on ollut pitkä sairaus ja saattohoito, on se voinut stressata ja kuormittaa jo pidemmällä ajalla. Sitten tämä kaikki on ehkä lähtenyt purkautumaan vasta kuoleman jälkeen, kun pahin on tavallaan ohi.
Vierailija kirjoitti:
Oletpa empaattinen.
Jos kyseessä on ollut pitkä sairaus ja saattohoito, on se voinut stressata ja kuormittaa jo pidemmällä ajalla. Sitten tämä kaikki on ehkä lähtenyt purkautumaan vasta kuoleman jälkeen, kun pahin on tavallaan ohi.
Niin, ja pitkä sairaus on voinut olla oman jaksamisen kannalta paljon rankempaa kuin esimerkiksi äkillinen kuolema sydäriin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä sairastuu 5 muuta työuupumukseen kun yksi ei ymmärrä sitä että kaikki me ollaan kuolevaisia. Kuinka pitkään pitää vaan jaksaa tukea, paapoa, voivotella ja tehdä jonkun muun työt? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä sairastuu 5 muuta työuupumukseen kun yksi ei ymmärrä sitä että kaikki me ollaan kuolevaisia. Kuinka pitkään pitää vaan jaksaa tukea, paapoa, voivotella ja tehdä jonkun muun työt? Ap
No aika huonosti järjestetty jos yhden sairauslomat kaataa koko homman. Mutta ei se sen sairaslomalla olevan syytä ole kuitenkaan.
On normaalia täysin. Joillekin äiti on voinut olla ainoa omainen ja suojelija. Kaikilla ei ole perhettä, lapsia, miestä eikä edes koiraa. Työelämä voi olla liian vaativaa. Se ei ole normaalia ettei firma tai kunta hanki sitä sijaista (tai toisen työntekijän) nyt kunnolla. Ei voi olla yhdestä ihmisestä kiinni tai kahdesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä sairastuu 5 muuta työuupumukseen kun yksi ei ymmärrä sitä että kaikki me ollaan kuolevaisia. Kuinka pitkään pitää vaan jaksaa tukea, paapoa, voivotella ja tehdä jonkun muun työt? Ap
Ei se ole tämän työkaverin harteilla työt ja koko firma. Vaan teidän pomon ja firman pitää hoitaa lisää porukkaa, tai hoitaa asiat ettei kuormitusta tulisi. Vaatikaa sieltä. Jos sitä ei ole tai tule, niin siitä voi vetää johtopäätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä sairastuu 5 muuta työuupumukseen kun yksi ei ymmärrä sitä että kaikki me ollaan kuolevaisia. Kuinka pitkään pitää vaan jaksaa tukea, paapoa, voivotella ja tehdä jonkun muun työt? Ap
Onneksi teillä on varmaan niin mukava ja empaattinen työporukka mikä tukee kaikkien jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä sairastuu 5 muuta työuupumukseen kun yksi ei ymmärrä sitä että kaikki me ollaan kuolevaisia. Kuinka pitkään pitää vaan jaksaa tukea, paapoa, voivotella ja tehdä jonkun muun työt? Ap
Jep, tämä on kyllä työyhteisöjen syöpä. Pahimmat ovat niin saastaisia, että joka ikinen lounastunti on joku ryhmäterapiasessio. Tuohon täytyisi johdon puuttua, että työpaikalle ei tuoda kotiongelmia. Yritykset menevät ihan oikeasti nurin, kun tuollaisesta tulee "talon tapa", ja ihmiset alkavat jopa kehittämään ongelmia saadakseen hyväksyttävän puheenvuoron lounastauolla. Eli johdolta tiukka linja, että työyhteisö ei ole terapiayhteisö, vaan on kunnioitettava jokaisen työrauhaa ja oikeutta oman elämään - myös hyvinvointiin - riippumatta siitä, onko työkaverilla haasteita. Yritys ei ole hyväntekeväisyyslaitos, vaan VOITTOA TAVOITTELEVA organisaatio, ja se vaatii sitä, että riippakivet irrotetaan. Piste
Jos ei kykene tuottamaan yritykselle voittoa, voi siirtyä esim. työkyvyttömyyseläkkeelle, sairauspäivärahalle, työttömäksi, tai tukeutua vaikka sukuunsa. Voittoa tavoittelevasta yrityksestä putoaminen EI ole maailmanloppu. Mutta se voi olla yrityksen loppu, jos näitä raskaita riippakiviä laahataan perässä liiaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä sairastuu 5 muuta työuupumukseen kun yksi ei ymmärrä sitä että kaikki me ollaan kuolevaisia. Kuinka pitkään pitää vaan jaksaa tukea, paapoa, voivotella ja tehdä jonkun muun työt? Ap
Onneksi teillä on varmaan niin mukava ja empaattinen työporukka mikä tukee kaikkien jaksamista.
Mitä helvettiä, osakeyhtiö ei ole mikään tukiryhmä. Sitä varten on ry. Vertaistukiryhmiä löytyy surua käsitteleville jos jonkinlaisia, kusipäistä tuoda tuollaista ihan muuhun keskittyvän organisaation ongelmaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä sairastuu 5 muuta työuupumukseen kun yksi ei ymmärrä sitä että kaikki me ollaan kuolevaisia. Kuinka pitkään pitää vaan jaksaa tukea, paapoa, voivotella ja tehdä jonkun muun työt? Ap
Ei se ole tämän työkaverin harteilla työt ja koko firma. Vaan teidän pomon ja firman pitää hoitaa lisää porukkaa, tai hoitaa asiat ettei kuormitusta tulisi. Vaatikaa sieltä. Jos sitä ei ole tai tule, niin siitä voi vetää johtopäätöksiä.
Ongelmatapaukselle varoitus, jos työtehtävät eivät tule tehdyksi tai aiheuttaa muille haittaa, oli kyseessä sitten seks.ahdistelu tai trauma dumppaaminen.
Ei sairauslomien takia voi antaa varoitusta. Eikä voi palkata lisää väkeä niinkauan kuin tämä yksi on olevinaan mukana vahvuudessa. Mutta kun on poissa vähintään muutaman päivän viikoista; töiden jakaminen ja suunnittelu on ihan mahdotonta. Ja jos surija jätetään pois; niin loukkaantuu että häntä ei arvosteta.
On ihan normaalia. Äitisuhde on ihmisen tärkeimpiä ihmissuhteita, ja luulen, että pahinta on, jos siihen liittyy traumoja, koska ne voivat nousta pintaan, ja saada aikaan monenlaista ahdistusta.
Toki töissä tuo on raskasta muille, mutta kyllä se tilanne voi ihan aito olla. Ehkä esimies voisi työterveyden kautta saada neuvoteltua joku tukitoimi, esim osa-aikainen sairasloma, niin te saisitte sijaisen, ja surija aikaa toipua.