Yh-äidistä mummouteen

Jotenkin sitä ajatteli, että kun lapset kasvaa aikuiseksi, niin elämä helpottaa. Niin ei vaan käynyt, töistä potkittiin yt- neuvotteluissa, juuri kun olisi ehkä jäänyt rahaa itsellekin. Lapset kaipaa apuja edelleen, vaikka tekevät paljon pärjätäkseen. Tuntuu, että en vain riitä, joulun tulo ahdistaa kun olen toimeentulotuella ( ei ole yli 50 v kiinnostanut työnantajia) ei ole varaa lahjoihin ja jouluateriaan. Huonosti olen tehnyt valintani elämässä, olisi kiva nauttia isovanhemmuudesta puolison kanssa, mutta näillä mennään. Halusin vaan sanoa tämän ääneen, ehkä meitä on useampi, en vaan ole huomannut, että isovanhempiköyhyydestä olisi ollut paljon puhetta

Ps. Menen töihin jos pääsen