Erään perheen surullinen tarina...

Tarina entisen koulukaverini perheestä:



Kun lapset (3 kpl) olivat teini-iässä, isi löysi uuden, 20 vuotta nuoremman naisen. Isi sai uudet lapset ja muutti toiseen kaupunkiin.



Äiti masentui. Lapset huolehtivat yksin itsestään, toisistaan ja itsetuhoisesta äidistä. Hakivat sossusta rahaa. Isi omistautui uusille lapsilleen, eikä juuri jaksanut edellisiä huomioida. Rahaa antoi, mutta ei muuta.



Äiti teki itsemurhan. Isoin lapsista (kaverini) huolehti muista, olihan hän juuri ja juuri täysikäinen. Isi oli rakastava isä uusille lapsilleen. Vanhat miettivät, miksi isi ei enää välitä meistä.



Niin, oliko isillä velvollisuus jäädä vanhaan suhteeseen lasten takia? Ehkä ei. Mutta tarkoittaako ero vaimosta myös eroa lapsista?



Ja spekuloijille: eroon ei liittynyt suurta dramatiikkaa kuten huoltajuuskiistoja tai kostoa vaimon puolelta. Isiä nyt ei vaan enää huvittanut olla vanhojen lasten kanssa, kun oli uusiakin.



En ole tavannut kaveriani vuosiin, enkä tiedä, miten hänellä menee. Mutta vieläkin on mielessä tuo perhe.