Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Oon vissiin mukavuuden haluinen kun en halua miestä!

Vierailija
23.02.2011 |

erosin muutamia vuosia sitten. On ihanaa kun saa olla aivan vapaasti! Lapsetkin isompia koululaisia.

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
23.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

et tarvitse niitä, asetat lapsesi etusijalle, et saisikaan niitä tms... mukavuudenhalu voi olla yksi vaihtoehto :)

Vierailija
2/12 |
23.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

En halua enää asua miehen kanssa. Tämä on niin helppoa! Seurustella aina voi, mutta yhteen muutto.... Siihen tarvitaan sitten täydellinen pimahdus, että enää alkaisin :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
23.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

voita pannussa että hyppäisin sekaan :)



Eli samaa mieltä kuin ap. Ellei yhteiskuntaa olisi rakennettu hinnoitteluineen kahden tienaavan aikuisen muodostaman pikkukokonaisuuden mukaan, tämä olisi lähes täydellistä!

Vierailija
4/12 |
23.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen niin paljon mukavuudenhaluinen, että haluan rakastamani miehen jakamaan arjen kanssani. Näin myös itselle jää enemmän vapaa-aikaa, kun toinen on tekemässä myös kotitöitä, laittamassa ruokaa, vahtimassa lapsia jne :) Eli kaippa näissä molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa :)

Vierailija
5/12 |
23.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mä olen lisäksi selibaatissa. En kerta kaikkiaan jaksa tai välitä siitä niin paljoa, että vaivautuisin hakemaan miestä. Sitä paitsi en käy koskaan ravintoloissa tms, ei ole mun juttuni. Vapaa-ajallani käyn erilaisilla kursseilla, luen, liikun jne.

Vierailija
6/12 |
23.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

erosin muutamia vuosia sitten. On ihanaa kun saa olla aivan vapaasti! Lapsetkin isompia koululaisia.


En todellakaan tahtoisi ketään kenen kanssa tehdä kompromisseja!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
23.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mä olen lisäksi selibaatissa. En kerta kaikkiaan jaksa tai välitä siitä niin paljoa, että vaivautuisin hakemaan miestä. Sitä paitsi en käy koskaan ravintoloissa tms, ei ole mun juttuni. Vapaa-ajallani käyn erilaisilla kursseilla, luen, liikun jne.

Mäkin olin 2v selibaatissa, mut sitten löyty mukava komee mies, jonka kanssa seksi luistaa ja ollaan nyt seurusteltu n.3v. Suhde ei ole päässyt latistumaan, osaksi varmaan siksi koska ei asuta yhdessä ja kummallakin on omat menonsa joista ei valiteta. Toimii.

Vierailija
8/12 |
23.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lähes jokainen osaa... jne. Jos haluaa. Itsekin.



Ja aika kelvotonta palautetta olen saanut tästä "vapaaehtoisesta yksinäisyydestä" jopa sellaisilta henkilöiltä, joiden luulisi jostakin jotain tietävän...



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
23.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaan puhtaasti helppouteen :) Isompien lasten kanssa en kyllä edes voisi helpolla kuvitellakaan, että ketään miestä heille esittelisin, arkemme toimii näin erittäin hyvin.



Kun lapset ovat isällään, silloin voisin treffailla, mutta en yhtään enempää.



En tosiaan jaksaisi enää elää ja opetella uutta ihmistä, _ehkä_ sitten, kun tenavat eivät enää asu kanssani, mutta sittenhän mua ei enää kukaan edes huolisikaan :D

Vierailija
10/12 |
24.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaan puhtaasti helppouteen :) Isompien lasten kanssa en kyllä edes voisi helpolla kuvitellakaan, että ketään miestä heille esittelisin, arkemme toimii näin erittäin hyvin.

Kun lapset ovat isällään, silloin voisin treffailla, mutta en yhtään enempää.

En tosiaan jaksaisi enää elää ja opetella uutta ihmistä, _ehkä_ sitten, kun tenavat eivät enää asu kanssani, mutta sittenhän mua ei enää kukaan edes huolisikaan :D

Minäkään en jaksais opetella uutta tuntemaan! Ja olis se riski, ettei sit onnistuiskaan joten en jaksais edes nähdä vaivaa!

Lapset ovat tärkeämpiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
24.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ah ihana vapaus tehdä mitä huvittaa :)))

Vierailija
12/12 |
24.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

säännöllisesti psyk.hoitajaa (ei liity eroon tai perheongelmiin, vaan lapsen ominaispiirteisiin/tapoihin). Siinäkin "ihmissuhteessa" on ollut ihan riittamiin opettelemista virhetulkintoineen yms. Joten en alkaisi myöskään "oikeaan" ihmissuhteeseen, menisi tasan liian monimutkaiseksi :/

vaan puhtaasti helppouteen :) Isompien lasten kanssa en kyllä edes voisi helpolla kuvitellakaan, että ketään miestä heille esittelisin, arkemme toimii näin erittäin hyvin. Kun lapset ovat isällään, silloin voisin treffailla, mutta en yhtään enempää. En tosiaan jaksaisi enää elää ja opetella uutta ihmistä, _ehkä_ sitten, kun tenavat eivät enää asu kanssani, mutta sittenhän mua ei enää kukaan edes huolisikaan :D

Minäkään en jaksais opetella uutta tuntemaan! Ja olis se riski, ettei sit onnistuiskaan joten en jaksais edes nähdä vaivaa! Lapset ovat tärkeämpiä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kolme kaksi