Eroaako suomalaisten elämäntapa maalla ja kaupungeissa?

Tuo taitaa olla enemmän luonne- kuin asuinpaikkakysymys. Ainakin minun kaverini maalla elävät aika samanlaista elämää kuin minäkin. Töissä käydään, lapsia kasvatetaan ja harrastetaan. 

Enemmän minun seinänaapurini elämäntyyli poikkeaa itsestäni kuin kavereideni.

Maalla ei harrasteta liikuntaa ja nyherretään aika siellä omalla tontilla.

Lapsuus on erilaista maalla ja kaupungissa. Sekä kasvatuksen että kaverielämän puolesta, näkyy monella tavalla. 

 

Mielipiteeni perustuu sekä oman lapsuuden muisteluun (kasvoin maalla mutta mies ja monet kaverit kaupungissa) että työkokemukseen sekä maaseudun että kaupungin kouluissa. 

Kaupungeissakin on valtavasti nyanssieroja. Kouvolassa ja Helsingissä asuu ihan erityyppisiä ihmisiä. Ja Helsingin sisälläkin joku Jakomäki ja Kaivopuisto ovat asukasprofiililtaan suunnilleen yhtä kaukaisia kuin joku Irlanti ja Moldova.

Vierailija kirjoitti:

Maalla ei harrasteta liikuntaa ja nyherretään aika siellä omalla tontilla.

Nyt meni arvauksesi väärin. Me asumme maalla ja käymme monta kertaa viikossa kuntosalilla, pyöräilemme, kävelemme, kuljemme metsässä sekä tietenkin teemme omalla tontilla kaikenlaisia hommia. Askeleita tulee päivän mittaan n. 15 000.

Silloin kun suomalaiset alkoivat muuttaa sankoin joukoin maalta kaupunkien lähiöihin, niin maalainen elämäntapa siirtyi heidän mukanaan. Se oli 1960-70-luvulla pääasiassa. Maalaismökin huonekalut, ryijyt ja raanut kulkivat muuttokuormissa mukana kaupunkiin. Maalta muuttaneissa perheissä äidit keittelivät samoja ruokia kuin maaseudullakin oli syöty. 

Muuttajien lapset saivat lähiölapsuuden, jossa mummolat oli maalla ja perunoita ja viinimarjamehuja säilöttiin taloyhtiön alakerrassa oleviin kylmäkellareihin. Nykyään monet taloyhtiöt ovat remonttien yhteydessä luopuneet kylmäkellareista, joissakin taloissa niitä vielä on mutta pääosin ovat tyhjillään. Nykyään kovin monella ei enää ole mummolaa maalla. Jotkut viljelevät kaupungissa vuokrapalstaa. 

Tämä kiinnostaa minuakin!

Meillä Saksassa oli kauan sitten 9 suomalaista au-pair-tyttöä, yksi toisensa jälkeen, jokainen yhden vuoden ajan. Silloin ero oli selvä:

Maalta tulleet olivat ujompia, arempia, huonompia lukion päästötodistuksissa, eivätkä he olleet perheen kanssa missään matkustelleet, joten kaikki uusi, ihan kaikki, oli hämmästyksen ja ällistelyn arvoista. Ihan melkein kuin vahingossa huomasin myös, että instrumenttien soitto ei kuulunut heidän harrastuksiinsa. Mutta auta armas kun pääsivät bilettämään: alkoholin vetovoima oli suuri, ja muutenkin irroittelivat viikonloppuisin hullunlailla.

Kaupungeista tulleet olivat vain kaikin tavoin. . .  sivistyneempiä. Ei ole muuta sanaa kuvaamaan.

Toivon tämän muuttuneen 20 vuodessa. 

Olisin varmaan maalla rennompi tai pikkukaupungin laidalla, kuin ison kaupungin jyrinöissä. Mikäli siis en olisi maajussitar siellä.