Huh mikä rauha, kun adhd:ni lähti samasta vaivasta kärsivän kaverinsa kanssa kaverin kotiin.

Katselkoon vaihteeksi siellä näiden kahden höösäystä ja sähläystä *huoh*



Aivan valloittavia, vilkkaita, iloisia ja nauravaisia velikultia molemmat, mutta kokoajan äänessä, menossa ja herranen aika kun oikein yllyttävät toisiaan...



Miten te muut adhd-lasten vanhemmat, onko lapsellanne myös saman diagnoosin saanutta kaveria? Järkytys, tuntuu kuin olisin jäänyt rekan alle kun katson noita kahta tunninkin.



Älkää käsittäkö väärin, sekä oma että naapurin adhd ovat todella ihania lapsia, mutta oikeesti, voisko joskus vaan olla?????