Surullinen tapaus suvustani.

Eräs sukulaiseni oli jo lähemmäs 60-vuotias kehitysvammainen nainen, joka asui yhdessä äitinsä kanssa, joka oli jo yli 80-vuotias. Äiti hoiti tytärtään kotona, teki ruokaa, siivosi jne. Tuon äidin aviomies eli tyttären isä oli jo kuollut.Äidille oltiin usein yritetty saada suostumaa siihen, että tytär laitettaisiin asuntolaan, jossa on ympärivuorokautinen hoito ja äiti muuttaisi vanhainkotiin, mutta äiti ei suostunut. 

Sitten heistä kahdesta ei oltu kuultu useampaan päivään. Tytär oli käynyt jossain toimintakeskuksessa, jonne taksi kuljetti häntä aamulla ja iltapäivällä kotiin. Tytärtä ei ollut aamuisin kuulut taksiin. Tuo äiti ei useamman päivän aikaan vastannut puhelimeen ja tyttö ei sitä osannut. Toimintakeskuksesta äidille yritettiin soittaa, samoin hänen muut lapset. Mutta he eivät ehtineet käymään äitinsä ja siskonsa luona useamman päivän aikana.

Lopulta heidän kotiinsa oli menty. Naapurien mukaan äiti ja tytär olivat aikaisemmin käyneet säännöllisesti käyneet kylillä, mutta heitä ei ollut moneen päivään näkynyt. Kun heidän kotiin mentiin, niin tuo äiti löydettiin kuolleena lattialta, jossa hän oli maannut useamman päivän kuolleena. Tytär ei ollut ilmeisestikään ollenkaan tajunnut, että mitä oli tapahtunut eikä osannut hakea apua. Hän oli sen verran vaikeasti vammainen, että oli ilmeisesti istunut olohuoneessa nojatuolilla ihmetellen lattialla kuolleena makaavaa äitiä, ei ollut ottaa itselleen juotavaa tai syötävää, käydä vessassa tai pesulla tai vaihtaa vaatteita. Saati, että olisi hälyttänyt apua. Hän kun ei osannut edes puhua. Hänkin oli löydettäessä heikossa kunnossa kuivumisen ja syömättömyyden vuoksi. Siellä hän vain istui jo puolittain kuolleena hänkin nojatuolissa vaipoissa, jotka olivat olleet jalassa monta päivää vaihtamatta. Voitte kuvitella, että missä kunnossa iho oli vaipan alla sen jälkeen kun vaippa oli hautonut ihoa useamman päivän keskellä kesähelteitä. Hänet vietiin sairaalaan, mutta hän kuoli siellä muutaman päivän päästä.