Mies ei tunnusta suhdetta

47 vuotta.

Nyt on sen verran lyhyt ja ytimekäs kysymys, että vaatii tarkennusta. Minkä asian maksimiaika?

Jätä se sika!

Miksi edes haluaisit laastarisuhteen? Sitähän tuo on.

Jos ei juttu puolessa vuodessa etene niin ei etene koskaan. Jos on lapsia niin sitten ymmärrän että ei halua virallistaa mitään, miehen puolesta varmaan siihen asti kunnes täyttävät 18v.

Olet laastari.

Kuulostaa, että olet tällä hetkellä miehelle laastari niinkuin muut sanovat. mies ei halua tunnustaa suhdetta, koska ehkä haikailee vielä takaisin eksänsä luokse

Jos olette sopineet ettei asiasta puhuta niin jatkuu noin kunnes toisin sovitaan . Kysy mieheltä . 

Ap:n tarinasta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä sanutkaan, kun oli vasta lapsi.

Mummon tarina on myös sp:n kannalta opettavainen. Kaikenlaista voi sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta ja tyhjän saa pyytämättäkin, kuten mummo aina opetti. Hyvää kesää myös ap:lle!

Virhe numero on alkaa tapailemaan ihmistä jolla on takana juuri päättynyt suhde, jos itse odottaa suhteen etenemistä. 

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tarinasta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käy

Päivän oudoin sepustus.  Sulla ei taida olla kavereita kovin paljoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tarinasta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä ru

Päivän oudoin sepustus.  Sulla ei taida olla kavereita kovin paljoa?

 

Entä itselläsi? Yhtä outoa on vastata tuohon sepustukseen, joka on kiertänyt täällä jo vuosia. Koska ilmeisesti olet uusi vinkkinä, jokaiseen viestii ei ole pakko vastata vaan sen voi vaan ohittaa. Varsinkin jos se menee ohi aiheen. 

Jos me oltaisi tavattu nykyisen aviomieheni kanssa puolta vuotta aiemmin niin ei oltaisi nyt naimisissa. Olin eronnut vuotta aiemmin kun lopulta tavattiin mutta jos oltaisi tavattu esim puolta vuotta aiemmin niin en olisi kyennyt parisuhteeseen. Joku siinä silloin oli itsellä mutten koskaan tunnustanut parisuhdetta ja suhde kaatuikin sitten kun mies kyllästyi ja se oli mulle ihan se ja sama. Tuo suhde ei olisi siitä muuksi muuttunut koskaan. Kyllä sen alusta asti pitää tuntua molemmista hyvältä. Vaihtaisin seuraavaan tuossa tilanteessa.

"Entä itselläsi? Yhtä outoa on vastata tuohon sepustukseen, joka on kiertänyt täällä jo vuosia. Koska ilmeisesti olet uusi vinkkinä, jokaiseen viestii ei ole pakko vastata vaan sen voi vaan ohittaa. Varsinkin jos se menee ohi aiheen. "

Tämä on keskustelupalsta, joten vastailussa ei ole kyse pakosta vaan ihan vapaaehtoisuudesta. 

Luepa itse viestisi oikein huolella. Rikot itse antaaasi ohjetta. Ei anna sinustakaan mitenkään älykästä kuvaa. 

Kiitos viesteistä, alan epäilemään tuota laastariasiaa minäkin.

ap

Siis ei tunnusta sinulle teillä olevan suhteen vai ei halua, että asiasta kerrotaaan kellekään muulle? Jos pitää teidän juttua jonain epämääräisenä, niin sitä se sitten onkin, mutta jos ei halua, että kerrotaan kellekään muulle, niin voi vain olla, että yrittää säästää ekxän ja lasten tunteita, eli on hienotunteinen heitä kohtaan, eikä halua hämmentää muutenkin levällään olevaa pakkaa. Silloin ei voi ehkä antaa mitään aikamäärettä, vaan on kiinni noiden muiden meiningeistä, milloin salailun voi lopettaa.

Ei kannata moittia täällä pitkään vaikuttaneen Pikkuisen vanhan mummon lapsenlasta, kun hän yrittää pitää yllä edesmenneen isoäitinsä tarinaperintöä.

Mummu oli sydämellinen ihminen ja auttoi neuvoillaan monia ihmissuhdepulmista kärsineitä. Ei kai se hänen vikansa ollut, jos joku sodanjälkeisinä vuosina keitteli hänen lapsuudenkotinsa ympäristössä kummallisia keittoja. Enemmänkin se kertoo siitä, kuinka ankaria aikoja silloin elettiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata moittia täällä pitkään vaikuttaneen Pikkuisen vanhan mummon lapsenlasta, kun hän yrittää pitää yllä edesmenneen isoäitinsä tarinaperintöä.

Mummu oli sydämellinen ihminen ja auttoi neuvoillaan monia ihmissuhdepulmista kärsineitä. Ei kai se hänen vikansa ollut, jos joku sodanjälkeisinä vuosina keitteli hänen lapsuudenkotinsa ympäristössä kummallisia keittoja. Enemmänkin se kertoo siitä, kuinka ankaria aikoja silloin elettiin.

Tämä on niin totta. Harva nykyihminen ymmärtää, miten niukkaa elämää Suomessa vietettiin sotavuosina ja vielä monta vuotta sen jälkeenkin.

Aikaa on kulunut jo lähes vuosi, onko kellään kokemuksia voiko olla ettei halua tunnustaa muille.

Up

Emme voi tietää.