Otin etäisyyttä, kuulin olevani huono ihminen

Otin etäisyyttä yhteen "ystävääni". Ollaan tunnettu melkein 15 vuotta ja tästä viimeiset viisi on olleet todella kuormittavia, kun toinen oksentaa jatkuvasti päälleni kaiken kuormansa, syyllistää passiivis-aggressiivisesti, yrittää manipuloida lainaamaan rahaa. Totesin, että jokaisella kerralla kun oltiin missään yhteyksissä, olin aivan romuna ja ylikuormittunut. Jätin kerran vastaamatta kun hän soitti, enkä soittanut takaisin. Siitä on nyt vähän alle puoli vuotta. 

Alussa oli hankalaa, oli syyllinen olo ja olin tottunut siihen meidän dynamiikkaan. Ja varmaan käytökseni oli ollut läheisriippuvuutta. Viikkojen kuluessa alkoi helpottaa ja muutamassa kuukaudessa en enää edes ajatellut, että minun pitäisi ottaa yhteyttä. 

Eilen sitten kuulin yhteiseltä kaveriltamme, että tämä ihminen on mollannut minua siitä lähtien, kertonut kaikille, että hän katsoo kauanko menee, että minä soitan kun hän on se, joka aina joutuu ottamaan yhteyttä, en ole koskaan ollut tukena ja olen tosi itsekäs. Olen kuulemma itsekkäästi vaan jättänyt vaikeuksissa olevan yksin ja olen pinnallinen ja huono ihminen. 

Kun kuulin tuon, tajusin sellaisen asian, että minulle on nyt yhdentekevää mitä hän tai muut puhuvat selän takana. Minulle on yhdentekevää, olenko heidän mielestään huono ihminen. Vielä pari kuukautta sitten tällainen tieto olisi saanut minut syyllistymään niin pahoin, että olisin yrittänyt hyvitellä ja pyydellä anteeksi, ja tullut taas manipuloiduksi takaisin siihen "ystävyyteen". Olisin mennyt ihan raiteiltani, ja yrittänyt kaikin keinoin ansaita sen, että kuulisin olevani hyvä ihminen. Ehkä ihan tosissaan olen nyt alkanut oppia rajanvetoa ja päästää irti sekä läheisriippuvuudesta että siitä tarpeesta olla hyvä ihminen muiden mielestä!