Miksi tällä palstalla mollataan jos joku pahoittaa mielensä siitä

...ettei kukaan  huomioi äitienpäivänä?  En olisi kyllä uskonut reilu 20 v sitten, että istun yksin ja yksinäisenä kotona äitienpäivänä. Olen eronnut enkä oletakaan  lasteni isän muistavan minua. Kyllä tämä pahalta tuntuu ettei parikymppiset lapsetkaan muista. Ovat kuitenkin ihan yhteiskuntakelpoisia ihmisiä, korkeakouluopiskelijoita. Aina antanut mallia, että käytiin minun äidillä ja vietiin kakkua, kukkia yms. Melkein pahin vaihe monella muullakin tämä kun lapset on ns. Isoja, mutta eivät vielä itse vanhempia eivätkä osaa ajatella asioita. Ei tule enää koukussa tehtyjä kortteja tms. Toinen lapsi nukkui pitkään ja lähti kaveriaan auttamaan muutossa. Toinen on kaverin mökillä.  En kehtaa edes sanoa muistaako mikä päivä on. Hävettää olla tässä tilanteessa ja ihmisten somepäivitykset ruokkii tätä huonommuuden tunnetta vain lisää. Muita?