Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusia vinkkejä sosiaalisen jännityksen kehollisiin ongelmiin?
03.05.2024 |
Olen ollut todella paha jännittäjä yläasteikäisestä saakka, nyt olen jo yli 4-kymppinen. Lyhyesti jos yritän selittää, alkoi ns. tavanomaisella jännityksellä 14 vuotiaana, ahdisti lähestyvät kouluesitelmät, jännitin niitä hirveästi, mutta tällöin pahin pelko oli vain että punastun tulipunaiseksi, kuten sitten kävikin.
En kuitenkaan tajunnut että tämä tulipunaisena olohan ei ole laisinkaan pahinta mitä voi käydä, vaan jatko-opinnoissa jännitys oli jo niin pahaa, että estelmää pitäessä sain paniikkikohtauksen, yhtäkkiä leukani vaan kiristyi ns lukkoon, en pystynyt puhumaan mitään, ja aloin itkeä luokan edessä. Tästä sain jonkinlaisen trauman.
Nykyään minua ei hävetä enää punastelu eikä edes se että vapisen näkyvästi, mutta nyt uutena oireena on tullut sellainen, että yhtäkkiä esim kesken rennon jutustelun ihan vaikka tutun työkaverini seurassa tai kerran jopa oman sisareni seurassa jotain juttua kertoessani kehoni menee välillä paniikkiin, leukani alkavat kiristyä, hengästyn, pulssi hakkaa, ääni alkaa sortua, niin että on työn ja tuskan takana että saan kerrottua juttuni loppuun.
Näitä ei tuu aina, joinain päivänä pystyn aivan rennosti juttelemaan, mutta nää tulee ihan puun takaa välillä, tilanteissa joissa en tietoisesti jännitä enkä koe niissä edes olevan mitään jännittävää mielen tasolla. Täysin tuttujenkin ihmisten seurassa. Keho vaan alkaa oireilemaan rajusti.
Nyt tämä tietysti on johtamassa siihen että alan vältellä kertomasta pitkiä juttuja, kommentoin vain lyhyillä lauseilla, jotta saan paniikin iskiessä juttuni loppuun hyvin pian, ennenkuin leukani kiristyvät jännittämisestä niin etten kirjaimellisesti saa muodostettua lausetta tai juttua loppuun. Tämä tietysti vaikeuttaa kaikkea, kun uskaltaa vaan töksäyttää lyhyitä kommentteja eikä pysty kertomaan asioita joita haluaisi tai jotka olisivat tarpeellisiakin tietoja, esim töissä välittää toisille.
Kesken jutunkerronnan paniikin iskiessä on myös tosi vaikeaa alkaa tehdä mitään hengitysharjoitusta rentouttaakseen itseni.. En oikein tiedä miten tästä pääsisi yli?
Lääkkeitä varmaan pitäisi hakea, mutta kuinka helposti niitäkään saa? Ja on todella korkea kynnys mennä kertomaan lääkärille keski-ikäisenä ihmisenä tällaisesta ongelmasta. Hävettää hirveästi.
Ja siis mulla ei oo mitään ongelmia käydä kaupassa tai töissä sinänsä (onneksi), harrastan monipuolisesti liikuntaa, yritän pitää rentoja päiviä, en käytä alkoholia (tosin olen miettinyt pitäisikö lääkitä itseään joskus ennen sosiaalisia tilanteita paukulla tai parilla? Tosin kun jännitys iskee niin ennalta-arvaamatta ja yhtäkkisesti, niin en ehdi kyllä juoda mitään siinä enää).
Olisko jotain lääkkeettömiä uusia vinkkejä? Hengitysharjoitukset, meditaatio, rukoilu, palleahengitys yms on jo tuloksettomina kokeiltu....
Auttaako TRE tai Rosen-terapia, onko kokemuksia esim niistä? Tai jostain muusta?
Kommentit (19)
Näkyy että olisi yksi kommentti, mutta klikatessa ei näy yhtään?
Temppuileekohan sivusto vai kännykkäni..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Beeta-salpaaja. Olen ihan samanlainen jännittäjä kuin sinä, ja menin lopulta lääkäriin. Ei siinä ole mitään noloa! Sanot vain että tarvitset apua esiintymisjännitykseen. Beetasalpaaja (kauppanimi Propral) hidastaa ja tasoittaa sykettä, siihen ei voi jäädä koukkuun ja se poistuu elimistöstä muutamassa tunnissa. Se oikeasti auttaa, koska lääke estää sen että sydän alkaisi hakkaamaan täysillä. Ja kun sitä ei tapahdu, ei tapahdu muitakaan fyysisiä reaktioita.
Käy ehdottomasti psykiatrilta hakemassa bentsot eli rauhoittaviin resepti.
Ne toimii paljon paremmin mitä alkoholi ja niissä ei ole sivuvaikutuksia.
Vierailija kirjoitti:
Tiivistä.
Tiivistin jo niin paljon kuin pystyin. Ekaan versioon kirjoitin pidemmin oireista ja milloin niitä olen kokenut, miten ihmiset ovat suhtautuneet ja mitä ne on aiheuttanut, tarkemmin myös mitä kaikkea olen kokeillut yms.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Käy ehdottomasti psykiatrilta hakemassa bentsot eli rauhoittaviin resepti.
Ne toimii paljon paremmin mitä alkoholi ja niissä ei ole sivuvaikutuksia.
Miten psykiatrille pääsee? Eikö sinne pidä olla lähete? Kuinka helposti sellaisen ihan tavallisesta terveyskeskuslääkäriltä tai työterveyshoitajalta saa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, voi ottaa paukun, kuten artistit tai sitten käydä pitkällä lenkillä ennen esiintymistä.
Vierailija kirjoitti:
Käy ehdottomasti psykiatrilta hakemassa bentsot eli rauhoittaviin resepti.
Ne toimii paljon paremmin mitä alkoholi ja niissä ei ole sivuvaikutuksia.
No ei muuta kuin riippuvuus syntyy melko helposti. Eivät suotta ole huumausaineiksi luettuja ja katukaupassa haluttuja. Mutta tehokkaita kyllä, myönnetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Beeta-salpaaja. Olen ihan samanlainen jännittäjä kuin sinä, ja menin lopulta lääkäriin. Ei siinä ole mitään noloa! Sanot vain että tarvitset apua esiintymisjännitykseen. Beetasalpaaja (kauppanimi Propral) hidastaa ja tasoittaa sykettä, siihen ei voi jäädä koukkuun ja se poistuu elimistöstä muutamassa tunnissa. Se oikeasti auttaa, koska lääke estää sen että sydän alkaisi hakkaamaan täysillä. Ja kun sitä ei tapahdu, ei tapahdu muitakaan fyysisiä reaktioita.
Sama kokemus, poistaa jännittämisen fyysiset oireet niin että pystyy keskittymään itse asian tekemiseen. Ei aiheuta riippuvuutta eikä ole psyykenlääke vaan hillitsee autonomisen hermoston herkkyyttä.
Minulla ei ole mitään kunnollisia keinoja antaa.. Kärsin itse pahasta paniikkihäiriöstä, joka rajoittaa elämääni jo tosi paljon. Mutta ehkä sen voin sanoa, että välillä kun ahdistaa vaikka lähteä ulos niin ajattelen, että kuolen kuitenkin joskus, joten menen nyt ulos ja jos sen takia kuolen, niin elämäni nyt sitten loppuu ja näin sen olikin tarkoitus mennä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, voi ottaa paukun, kuten artistit tai sitten käydä pitkällä lenkillä ennen esiintymistä.
Joo, jos nää paniikkioireet tulisivatkin esiintyessä, mutta kuten kirjoitin (et vissiin lukenut koko aloitusta), tulee ihan kesken normaalin juttutuokion esim töissä työkaverin kanssa kahvitauolla. Lähdenkö pitkälle kävelylle aina ennenkuin puhun jonkun kanssa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole mitään kunnollisia keinoja antaa.. Kärsin itse pahasta paniikkihäiriöstä, joka rajoittaa elämääni jo tosi paljon. Mutta ehkä sen voin sanoa, että välillä kun ahdistaa vaikka lähteä ulos niin ajattelen, että kuolen kuitenkin joskus, joten menen nyt ulos ja jos sen takia kuolen, niin elämäni nyt sitten loppuu ja näin sen olikin tarkoitus mennä...
Sympatiat sulle. Muuten hyvä neuvo, mutta ei ehkä toimi mulla, mä kun en pelkää kuolevani näihin jännitysoireisiini, vaan lähinnä pelkään sitä että kesken kertomani hauskan juttuni ihan yhtäkkiä leukani kiristyvät lukkoon, alan nykiä ja itkeä. Johan siinä työkaverit soittavat ambulanssia paikalle kun ihmettelevät minkä kohtauksen saan ja itse en pysty leukojen jännitysjumista johtuen edes sanomaan, ettei mitään hätää, kehoni vaan vetää paniikkiin ilman mitään syytä...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, voi ottaa paukun, kuten artistit tai sitten käydä pitkällä lenkillä ennen esiintymistä.
Joo, jos nää paniikkioireet tulisivatkin esiintyessä, mutta kuten kirjoitin (et vissiin lukenut koko aloitusta), tulee ihan kesken normaalin juttutuokion esim töissä työkaverin kanssa kahvitauolla. Lähdenkö pitkälle kävelylle aina ennenkuin puhun jonkun kanssa?
Ap
Jos kerran olet jo kokeillut meditaatiota yms. lääkkeetöntä, niin kehottaisin vain varaamaan ajan terveyskeskukseen lääkärille ja kertomaan että saat yhtäkkisiä paniikinkaltaisia kohtauksia jopa tuttujen ihmisten seurassa. Lääkärin tehtävä on arvioida mikä olisi hyvä lääke. Rauhoittavat toimii, mutta tuo beetasalpaaja on siitä hyvä ettei se aiheuta riippuvuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy ehdottomasti psykiatrilta hakemassa bentsot eli rauhoittaviin resepti.
Ne toimii paljon paremmin mitä alkoholi ja niissä ei ole sivuvaikutuksia.
Miten psykiatrille pääsee? Eikö sinne pidä olla lähete? Kuinka helposti sellaisen ihan tavallisesta terveyskeskuslääkäriltä tai työterveyshoitajalta saa?
Ap
Yksityiselle pääsee kun vaan varaa netistä ajan sellaiselle psykiatrille jonka esittelytekstissä ei ole bentso-vastaisuutta eli tyyliin "en määrää rauhoittavia lääkkeitä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavan tk lääkäriltä saa beetasalpaajia. Käytin niitä noin 25 vuotta harvakseltaan mutta nyt en enää oikein pysty sivuvaikutusten vuoksi. Harmittaa, oli mainio lääke.
Beetasalpaajia minäkin suosittelen, jos haluaa nopeasti jonkinlaisen avun ongelmaan. Pidemmällä tähtäimellä psykofyysisestä fysioterapiasta saattaisi myös olla hyötyä. Siinä tavoittena on juuri normalisoida autonomisen hermoston toimintaa. Tarvinnee lääkärin lähetteen.
Vierailija kirjoitti:
Tavan tk lääkäriltä saa beetasalpaajia. Käytin niitä noin 25 vuotta harvakseltaan mutta nyt en enää oikein pysty sivuvaikutusten vuoksi. Harmittaa, oli mainio lääke.
Ei saa, tyrkyttävät mielialalääkkeitä. Piti hakea yksityiseltä 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy ehdottomasti psykiatrilta hakemassa bentsot eli rauhoittaviin resepti.
Ne toimii paljon paremmin mitä alkoholi ja niissä ei ole sivuvaikutuksia.
Miten psykiatrille pääsee? Eikö sinne pidä olla lähete? Kuinka helposti sellaisen ihan tavallisesta terveyskeskuslääkäriltä tai työterveyshoitajalta saa?
Ap
Erittäin helposti olen saanut itse sekä beetasalpaajat että opamoxia ihan työterveydestä. Ei ole yhtään noloa ja voin sanoa että propral ja opamox ovat oikeasti pelastaneet melkein elämäni tai ainakin tietyt (esiintymis)tilanteet. Toki käytän niitä vain satunnaisesti ja myös mulla on kokemusta tuosta että ihan yllättäen vaikka työkaverin tai jopa ystävän tai perheenjäsenen kanssa menenkin paniikkiin ja alan jännittää. Olen huomannut että juttelen tosi rennosti niitä näitä ja kyselen muiden asioista tai puhun yleisiä juttuja, mutta kun joku yhtäkkiä kysyykin jotain minun asiaa ja alan vastata suht pitkästi siihen niin jostain syystä sitten menenkin punaiseksi, syke nousee jne. Ja yritän mahdollisimman nopeasti vaihtaa puheenaiheen taas toisen kuulumisiin. Näihin on vaikea varautua, koska en syö lääkkeitä mitenkään varalta aina sosiaalisissa tilanteissa vaan silloin tällöin kaikista jännittävimmissä tilanteissa. Mutta toki sekin auttaa jo tosi paljon että tiedän että jos on joku isompi esitelmän tai puheen pitäminen, kokous jne. niin niihin en mene ilman lääkeettä.
Alue: Aihe vapaa
Tiivistä.