Remontoitteko pintoja, jotka ovat vanhoja/vanhanaikaisia, mutta hyväkuntoisia?

En tietenkään, mielestäni se on turhaa  ja sitäpaitsi pidän vanhanaikaisesta tunnelmasta.

Mun talo on 70-luvulta ja tässä on ihan alkuperäinen keittiö. Ostin talon 15 vuotta sitten ja pidin alussa keittiötä rumana... Sitten tuli kaikenlaista muuta remontin tarvetta ja keittiöremppa lykkääntyi. Nyt tähän on jo silmä tottunut, enkä ole tekemässä keittiöremonttia lähivuosina. Käytetään ne rahat johat johonkin muuhun, keittiö on kuitenkin muuten toimiva

Rahat-johat, jäi tekstini oikolukematta. Jatkan vielä ed. kirjoitukseeni, toki kodinkoneet ja lattia on uusittu. Mutta kaapit on ihan alkuperäiset. 

En, koska asun aina vain uusissa taloissa, enkä ikinä ostaisi toisen vanhaa.

Saunan seinät ja katto oli hyvässä kunnossa mutta puu oli kellastunutta. Nyt ne on harmaat ja ihan uudelta näyttää. Lauteet tehtiin uudet. Ja uusi kiuas. Laattalattia ja aikaisemmin oli muovimatto. Keittiön kaapin ovet on maalattu. Väliovet oli maalattu jo kerran joten ne vaihdettiin uusiin. Mutta aina rempataan vanhaa jos siitä on mahdollisuus saada hyvä. 

Jos maalaaminen tai tapetointi lasketaan remontoimiseksi, niin kyllä, maalaan tai tapetoin joskus "huvikseni". Minusta on kuitenkin ekologisempaa hankkia esineet, tekstiilit ja muu neutraaleissa/ajattomissa sävyissä ja tuoda sitä ajan henkeä tai omaa sen hetkistä makua seinien värin kautta. Joskus toki joku rohkeampikin värivalinta miellyttää silmään hyvinkin pitkään, joskus taas sitä ajattelee jo muutaman vuoden jälkeen, että mitä ihmettä ajattelin kun tuon maalasin.

Huonekaluja hankkiessa ehdoton kriteeri on maalattavuus/uudelleenkäsiteltävyys, jos huonekalu vahingoittuu, tai tulee joku sitkeä pakkomielle, että minun on pakko saada taivaansininen lipasto. Suosin käytettynä hankittuja kalusteita, joitain olen perinyt. Sohvat olen aina hankkinut neutraalissa sävyssä ja uusinut, kun ovat olleet "loppuun istuttuja".

Minusta on peräti vastuuton neuvo, että "laita kaikki pinnat neutraalilla värillä ja piristä sitten sisustusta muodikkaan värisillä tekstiileillä ja krääsällä". Hukumme tavaroihin ja roskaan. Maaleissa kun on saatavilla suht ekologisiakin vaihtoehtoja... 

No en! Sehän olisi sama jos parsisi sukan vaikka ei olisi reikää.

Yksi näkökulma tähän keskusteluun:

Rakastan vanhoja taloja ja vanhoja, kunnostettuja pintoja. Remontoidessani vanhaa alkuperäiskuntoista rintamamiestaloa ymmärsin kuitenkin, miksi uutta joutuu laittamaan välillä, vaikka ei haluaisi: talo oli tekniikaltaan tullut tiensä päähän, sähköt, vesiputket, eristeet ym. oli uusittava. Kaikki oli siis käytännössä avattava: seinät, katot, lattiat. Vanhat, miljoonaan kertaan maalatut ja naulanreikäiset paneelit niin katossa kuin seinissäkin oli käytännössä mahdotonta purkaa ehjänä. Lautalattia meni aivan päreiksi. Näistä olisi saanut varmaan sinällään esteettisesti viehättävät ja tunnelmalliset käsittelemällä, mutta kaiken purkaminen ja takaisin paikoilleen laittaminen olisi vienyt varmaan 30 vuoden työn, ja vaatinut silti uusia osia sinne tänne. Kaikki pinnat menivät siis uusiksi. Toki koitin valita alkuperäistä vastaavia paneeleja ym. Lohtuna minulla oli onneksi 50-luvun tapettimallistot ja keittiö, jonka osista osa onnistuttiin pelastamaan ja yhdistelemään uusien kalusteiden kanssa. 

Useimmiten kyllä, jos pinta on sellainen mistä tykkään. En erityisemmin nauti entisöinnistä tai kunnostamisesta, mutta sitäkin tulee tehtyä koska tykkään vanhoista huonekaluista ja taloista.