Lapsi perheineen muuttaa 500 km päähän!

Saa auttaa, mutta ei kannata jättää muuta elämää väliin! Pitää pitää huoli ystävyyksistä, pitää harrastaa. Ei sille voi mitään, että ihmiset muuttavat! 

Siitä vain matkustelemaan tiheämmmin.

Itku, kai siihen tottuu kun on pakko.

Tietämättä tarkemmin mitä muuta on tapahtunut kuinheidän muuttonsa 500 kilmometirin päähän niin sanon, että älä turhaan syyllistä itseäsi tai muuttaneita lapsia tai lapsen lapsiasi heidän muutosta Ap. - Heillä on oma elämä elettävänä. Moni joutuu muuttamaan työn perässä. Osa muuttaa opintojen perässä.... Eivätkä lapsen lapsetkaan ole ikuisesti nuoria ja hoidon tarpeessa, joten koittanee aika kun on heidänkin aika lentää pois kotipesästä. Elämä jatkuu.

Uskovainen mies

Äitini masentui kun isä, jota äitini oli 7 vuotta hoivannut, kuoli. Koko omahoitoajan äiti motkotti että minnekään ei päässyt ja ketään ei tavannut (vaikkei se ihan niin mennyt, kyllä me olimme useinkin halukkaita vapauttamaan hänet hoidosta, mutta hän ei suostunut, ei sitten millään). Jälkikäteen tuli mieleen että siinä se oli mamman elämä, siinä vaikeassa mutta hänelle sisällön antavassa hoitamisessa. Olisi pitänyt pitää huolta siitä että kaverit pysyisivät, olisi pitänyt jotain harrastaa.

Nyt sinulla alkaa uusi , vapaa aika elämässä . Aloita mieleisiä harrastuksia , liity vaikka marttoihin tai käsityökerhoihin , käy ihmisten ilmoilla , jumpissa ja kursseilla missä tapaat uusia ystäviä . 

Muutos voi tehdä vähän kipeää, mutta se on väistämätöntä.

Mikään ei pysy ennallaan.Kaikki muuttuu .Niin hyvä kuin pahakin.

Sen voi ottaa negatiivisesti tai positiivisesti.Oma päätös.

Miksi et ole kiitollinen ajasta jonka sait viettää tiiviisti lastenlastesi elämässä ? Teille jää iäksi lämpimät välit vaikka tapaat heitä jatkossa harvemmin . Voi lapset tulla luoksesi vaikka junalla kun vähän kasvavat . Siskoni vie aina lapsensa mummolaan autolla ja hakee pois vaikka pitkä matka . Saavat viettää siellä kesiä ja muita lomia aina kun mummille sopii ja siskolla töitä . 

Olipas nyt kunnon uhriutuminen

Muuta perässä

Hehän siinä kärsivät, kun vakituinen, ilmainen hoitoapu jää pois. Jolleivät muuta lähelle toisia isovanhempia, jotka ovat laillasi valmiita hoitamaan lapsia päivittäin. 

Oletan, että olet eläkkeellä, kun olet pystynyt jatkuvasti hoitamaan lapsenlapsia, joten sinulla on aikaa hankkua itsellesi taas oma elämä. Luulisi eläkeiässä olevan helpompi löytää uusia ystäviäkin kuin näin työikäisenä. Monella on ystäväpiiri jo alkanut kaventua luonnollisen poistuman kautta ja vanhemmat ihmiset kaiketi kokevat enemmän yksinäisyyttä kuin nuoremmat. Mene harrastuksiin, eläkeläisten tapaamisiin jne. ja sulla on pian taas päivät kiireitä täynnä, ainoana erona entiseen se, että ne ovat itsesi valitsemia kaikki.

Niin, muuta mukana! Ei nyt tehdä ongelmaa asiasta mikä ei ole ongelma. Muista kuitenkin ettet saa pitää lasta ja lastenlapsia koko elämänäsi.

Ymmärrän hyvin, että tilanne satuttaa sinua, mutta miksi ihmeessä pidät virheenä lastenlasta hoitamista? Sehän on valtavan ihana teko, josta niin lapsesi kuin lapsenlapsesi ovat kiitollisia. Tyhjyyden tunne tuosta muutosta seuraa varmasti ja siitä syystä saatat pitää tarjoamaasi hoitoapua virheenä, mutta sitä se ei todella ole.

Yritä arvostaa itseäsi antamasta avusta ja sure kunnolla tätä muutosta. Ketä tahansa tuntisi surua vastaavassa tilanteessa. Anna surun tulla ja itke jos itkettää. Sitten alat luomaan itsellesi sellaista elämää, jota haluat elää. Hyviä vinkkejä tässä ketjussakin tullut harrastuksista ja muista. Kaikkea hyvää sinulle!