Lue keskustelun säännöt.
Aikuiseksi kasvamisen pelko
10.03.2024 |
Mietin täällä näitä ns. perässävedettäviä miehiä. Itsekin olin aikoinani suhteessa sellaisen kanssa, ja se suhde imi minusta kaiken elinvoiman enkä tuntenut enää itseäni naiseksi. Oli pakko luovuttaa.
Mieheni ei ollut paha, mutta avuton ja passiivinen. Yritin puhua ja rohkaista, mutta hän vetäytyi vaan syvemmälle selkäni taakse. Pelkkä mielipiteen kysyminen jostakin asiasta aiheutti ahdistusta.
Mietinkin mikä tämän ilmiön aiheuttaa. Taustalla tuntuisi selkeästi olevan aikuiseksi kasvamisen pelkoa, pelkoa tulla näkyviin, pelkoa kantaa vastuuta.
Jotkut miehet tuntuvat yhdistävän miehekkyyden ja voiman automaattisesti väkivaltaan. Olen ajatellut, että he varmaan alitajuisesti yrittävät olla hyviä tekemällä itsestään heikkoja. Sotatraumat? Ylisukupolviset traumat? Lasinen lapsuus? Väkivaltainen isä?
Mitä mieltä olette?
Miehet, miten nämä miehet teidän kanssanne käyttäytyvät? Ovatko avuttomia silloinkin?
Miten tämä sama näkyy naisissa? Oletteko törmänneet ilmiöön?
Jos pidettäisiin keskustelu asiallisena eikä haukuta kumpaakaan sukupuolta. Puhumme yksilöistä.
Kommentit (10)
"Miten auttaa näitä ihmisiä? "
Jätä se sika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin aikoinaan lapsuudenkodista omilleni, ennen kuin muutin avoliittoon. Eli kyllä minä osasin asiani hoitaa. Avovaimolla vain oli erilainen käsitys siisteydestä, raha-asioista ja monista muista käytännön asioista. Jos en tehnyt, kuten hän oli lapsuudenkodissaan oppinut, minä olin miesvauva.
Yritin monesti neuvotella molempia tyydyttävää kompromissia. Siitä ei vain tahtonut tulla mitään, koska hän naisena tuntui tietävän juuri oikean tavan elää ja olla etenkin kotona.
Nykyisen vaimon kanssa meillä on seinät leveällä ja katto korkealla. Ei tarvitse elää missään symbioosissa vaan molemmat voivat elää tavallaan. Jos vaimo haluaa syödä sushia ja minä makaronilaatikkoa, molemmat voivat tehdä omat ruokansa tai ajatella, minä voin jopa ostaa oman ruokani. Exän kanssa siitä ei voinut edes keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Muutin aikoinaan lapsuudenkodista omilleni, ennen kuin muutin avoliittoon. Eli kyllä minä osasin asiani hoitaa. Avovaimolla vain oli erilainen käsitys siisteydestä, raha-asioista ja monista muista käytännön asioista. Jos en tehnyt, kuten hän oli lapsuudenkodissaan oppinut, minä olin miesvauva.
Yritin monesti neuvotella molempia tyydyttävää kompromissia. Siitä ei vain tahtonut tulla mitään, koska hän naisena tuntui tietävän juuri oikean tavan elää ja olla etenkin kotona.
Nykyisen vaimon kanssa meillä on seinät leveällä ja katto korkealla. Ei tarvitse elää missään symbioosissa vaan molemmat voivat elää tavallaan. Jos vaimo haluaa syödä sushia ja minä makaronilaatikkoa, molemmat voivat tehdä omat ruokansa tai ajatella, minä voin jopa ostaa oman ruokani. Exän kanssa siitä ei voinut edes keskustella.
Passiivisen miehen kanssa tuo ei onnistuisi, koska hän ahdistuisi niin pahasti. Jos yrität saada tietää edes mitä hän haluaisi syödä, vastaus on automaattinen: "Ihan sama, päätä sinä."
Vierailija kirjoitti:
"Miten auttaa näitä ihmisiä? "
Jätä se sika.
Miksi? Olisin mielummin auttanut miehistymään, niin hänkin olisi voinut paremmin.
Elämä ei voi olla kovin hyvää, kun istut sohvalla apaattisena odottamassa, että joku tuo eteesi kaiken toivomasi, vaikka et edes ilmaise mitä haluat.
Miehiä sivulauseissa dissaavat äidit? Etäiset/ puuttuvat isät?
Olen sitä mieltä että sodan traumat vaikuttavat vahvasti vieläkin nimenomaan isyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehiä sivulauseissa dissaavat äidit? Etäiset/ puuttuvat isät?
Olen sitä mieltä että sodan traumat vaikuttavat vahvasti vieläkin nimenomaan isyyteen.
Itsekin olen paljon noita sotatraumoja miettinyt. Aika sekaisinhan olivat nämä rintamalta palanneet miehet. Ei heistä monestakaan ollut turvalliseksi, läsnäolevaksi isäksi enää, enkä ihmettele miksi. Sekaisin riehuvaa isää katsellessa on monelle pojalle varmaan alitajuisesti linkittynyt miehuus väkivaltaan.
Vaan milläs tätä asiaa voisi auttaa? Pojat syrjäytyvät ja voivat huonosti, he tarvitsevat apua.
Myös matalat palkat ajavat siihen ettei kansalainen saa vastuuta elämästään ja kykene tekemään aikuisia hankintoja elämässään.
Tosi vaikeaa elää miehen kanssa, joka tienaa työstään viikkorahat karkkiin,.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös matalat palkat ajavat siihen ettei kansalainen saa vastuuta elämästään ja kykene tekemään aikuisia hankintoja elämässään.
Tosi vaikeaa elää miehen kanssa, joka tienaa työstään viikkorahat karkkiin,.
En usko, että ilmiö olisi vain pienituloisilla miehillä. Kyllähän pienellä palkalla on hankalampi elää, mutta silti suurin osa ihmisistä ei ulkoista vastuuta itsestään puolisolleen.
Tunteeko kukaan tällaista naista?
Nostan toiveikkaana, jos joku tarttuisi. Mielestäni ilmiö on mielenkiintoinen.
Miten auttaa näitä ihmisiä?