Olen nyt 30vuotiaana aloittanut opiskelun, koska haluan päästä töihin vielä tässä elämässä.

Sinulla on vielä ainakin 45 vuotta työikää jäljellä eli enemmän kuin tähänastinen elämäsi. Muutoksia elämäänsä voi tehdä minkä ikäisenä haluaa. Kyse on omasta halusta tehdä ne muutokset ja sisusta viedä ne loppuun. Onnea valitsemallesi uralle.

No kyllä 3-kymppisenä vielä saa töitä mutta 4-kymppisenä voi jo olla vaikeeta ja 5-kymppisenä lähes mahdotonta jos ei oo pohjia.

Olen tehnyt. Opiskelin lukion jälkeen ammattiin jossa työllistyminen on vaikeaa ja palkat pieniä. Lopulta tajusin tehneeni pahan virheen ja lähdin opiskelemaan sellaista tutkintoa jolla on paremmat työllistymismahdollisuudet. Luulen aloittaneeni yliopisto-opinnot noin 30 vuotiaana tai vähän alle. 

Jos palkkani ennen toisen kierroksen opintoja oli 1800€ ja uralla etenemällä olisin voinut hyvällä tuurilla nostaa sen 2500€:oon, niin nyt sain jo viimeisenä opintovuotena vakituisen työpaikan 3500€ palkalla (tästä on 20v aikaa joten silloin tuo oli hyvä raha). 

Nelikymppisenä tienasin noin 5000-6000€ kuussa ja nyt 50 vuotiaana ansiot ovat noin 8000€ kuussa. Minulla on ollut myös onnea tämän toisen urani aikaisessa urakehityksessä ja olen muutaman kerran sattunut olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. 

Suurin hyöty ei kuitenkaan ollut taloudellinen vaan itse työn sisältö, työntekemisen itsenäisyys verrattuna aiempaan matalapalkka-alaan sekä ammatin tuoma arvostus joka tukee myös itsetuntoa.

Matka ei ollut helppo, vaan sisälsi monta unetonta yötä kun opiskeli työn ohessa, ja myös sellaisia ajanjaksoja jolloin vakavasti mietin että olenko tehnyt virheen kun edes lähdin yrittämään. Pääsääntöisesti opiskelutoverit ottivat 30+ ikäisen koulukaverin ihan hyvin vastaan, mutta pakostikin välillä tunsi myös ulkopuolisuutta kun ei kaikkiin haalaribileisiin tuntenut kuuluvansa.

Joka tapauksessa olen erittäin onnellinen siitä että tein tuon urakan, ja nähty vaiva on kyllä myös maksanut itsensä takaisin vuosien mittaan.  Toisen urani alkuvaiheessa häpeilin ensimmäistä uraani ja pyrin jopa piilottelemaan sitä, mutta nykyään olen siitäkin elämänvaiheesta ylpeä. 

Minusta tuntuu että nyt on takana kaksi 15v jaksoa hyvin erilaisella työllä ja sisällöllä, ja kun eläkeikään on vielä 15v jäljellä niin voisin tehdä vielä yhden urahypyn täysin erilaiseen.  Pitäisi vain keksiä mitä se voisi olla. Eniten houkuttaisi ryhtyä yrittäjäksi ja tavalla tai toisella tienata itse leipänsä ja olla oman onnensa seppä. 

Kyllä saa tuolla motivaatiolla. 30:nä itsekin amk:iin ja kolmannella vuodella sain jo töitä. Täytyy vain olla proaktiivinen, eikä jättää mitään sattuman varaan. Raataminen kannattaa, vaikka herääminen tapahtuisi myöhemmälläkin iällä. Täytyy kuitenkin muistaa omaa jaksaminen ja olla armollinen, jos ei aina jaksa.

Otsikko on kuin oma ajatukseni kymmenisen vuotta sitten, kun olin täysin kyllästynyt tilanteeseeni, joka oli täysin omaa ansiota.

Hyvä homma! Olin itse 35 kun suoritin erikoisammattitutkinnon. Kannatti.

Minä sitävastoin lopetin 30 vuoden jälkeen 54 vuotiaana. Nyt Koh Samuilla Paradise Beach Resortissa.