läheiset ja muutto kauemmas

Tilanne että olen yh äiti. Koko äitiyden ajan 9 vuotta olen ollut se joka kutsutaan jonnekkin vain säälistä.

Minulla on kavereita joita nään vaan ilman lapsia koska se on aina mennyt niin. Ei kukaan ikinä tule käymään tai pyydä minnekkään jos lapset on kotona. Yritin aluksi pyytää kylään ja käydä kylässä muttakun parikin kaveria oli todennut muka hauskasti että mukavaa kun lähdette, lapset on rasittavia niin en ole itse enää tarjoutunut käymään enkä pyytänyt kylään ja kaverit on sitten pyytänyt mukaan vaan jos tietää että minulla on lapsivapaata.

Sitten vanhemmat. Aluksi auttoivat ja olivat läsnä mutta tajusin jälkeenpäin että säälistä. Kun ennen äiti pyysi minut ja lapset syömään ja tarjoutui maksamaan bensat että päästään. Nykyään ei halua nähdä ollenkaan ellen itse kysy ja nekin menee näin "voitaisiko tulla ensiviikolla käymään" äiti vastaa "katsotaan lähempänä, eiköhän se onnistu" no sitten lähempänä "voidaanko huomenna käydä" ja vastaus "minulla on päivällä sitä ja tätä ja sitten illalla sitä ja tätä. jos nopeasti käytte töittesi jälkeen" ja vastaan että noh katsotaan sitten myöhemmin. ja äitini vastaa että harmi kun sinulla on nykyään niin vähän aikaa... jooh niinhän minulla sitten varmaan on.

nämä oli pieniä esimerkkejä kaikesta ja en viitsi kirjoittaa romaania mutta pointti on ettei kukaan halua nähdä minua. viimeksi minut on kutsuttu siskoni lapsen syntymäpäiville jonne kutsu tuli samana päivänä "vähän myöhässä" muut oli kutsuttu ajallaan.

Olen miettinyt paljonkin että mikä minussa on vikana. En ole negatiivinen ihminen, ajattelen aina kaikkien parasta ja olen iloinen. En ole kuitenkaan mikään lapanen. En oikeasti keksi miksi kukaan ei halua nähdä minua paitsi kaverit haluaa nähdä mutta ilman lapsia. Lapsenikaan eivät ole mitään riiviöitä, heillä on säännöt ja he osaa käyttäytyä ja olla kohteliaita.

No kuitenkin nyt olen muuttamassa tai suunnittelen muuttoa eripaikkakunnalle noin 300km päähän täältä. Koska haluan opiskella parempaan ammattiin. Samantien kun tieto suunnitelmista tuli ilmi niin kaikki siskot ja vanhemmat ja muut perheestä ja "paremmista" kavereista alkoi pommittamaan eikä se lopu että en saa muuttaa kun ei sitten voi nähdä usein. Olen vastannut kaikille että onhan se harmi mutta kulkee ne junat sinne. 

Mistä johtuu siis tämä reaktio kun kukaan ei muutenkaan käy kylässä eikä pyydä kylään? Uskon että vaikka kuolisin niin läheiset kuulisi siitä viimeisenä koska ei heitä kiinnosta.