Miten saada luottamus nuoreen takaisin tämän itsetuhoisuuden jälkeen?
Lapseni oli osastohoidossa vakavan masennuksen ja itsetuhoisuuden vuoksi. Hän ei ehtinyt toteuttaa suunnitelmaansa elämänsä lopettamisesta, mutta sellainen oli jo valmiina ja soitti viime hetkellä kriisipuhelimeen. Siihen asti kiisti täysin itsetuhoisuuden ja masennuksenkin. Hän on täyttänyt 18, joten mitään tietoja en tietenkään saa ja nuori on itse terveydenhuollon ja lain silmissä itsestään ja hoidostaan. Sanoo, että tilanne on nyt hyvä. Tuntuu pahalta, kun en luota hänen sanomisiinsa, enkä luota siihenkään täysin, etteikö sieltä jollain kerralla tulisi soitto, että hän on tehnyt itselleen jotain.
Millä tavalla tämän luottamuksen saa rakennettua takaisin? Hän ottaa itseensä sen, jos olen huolissani, koska kokee olevansa rasite ja ymmärrän, että haluaa itsenäistyä omaan elämäänsä, mutta mitä minä voin tehdä? Odottaa, että koska on tehnyt jotain itselleen? Jättää vastaamatta soittoihin ja viesteihin, en laita niitä päivittäin, koska haluan antaa tilaa sille itsenäistymiselle. Kokee myös, että häneen ei luoteta eikä uskota, että hän pärjää. Tietyllä tavalla en tietysti uskokaan, kun ei ole sitä luottamusta vaikka sitä en hänelle suoraan sanokaan.
Olen niin vihainenkin, että tuntuu että tukehdun tähän vihaani. Olen vihainen siitä aikeesta, olen vihainen piilottelusta ja olen todella vihainen siitä, että jättää roikkumaan pitkiksi ajoiksi eikä vastaa viesteihin tai puheluihin mitään, eikä avaakaan viestejä.
Jokaisella kerralla kun odotan, että viesti on edes luettu tai mennyt perille, olen täysin jännittyneenä ja ahdistuneena, enkä pysty tekemään mitään muuta. Työkykyni on jo kärsinyt ja olen itsekin romahduksen partaalla. Ja haluaisin huutaa sille lapselleni, että miten julmaa on jättää vastaamatta ja antaa pelätä päiväkausia, vaikka ymmärrän, että hänellä on syynsä ja minä en voi tehdä niille mitään. Hän asuu jo omassa kodissaan eri paikkakunnalla.
Tuntuu että kurkkuani alkaa kuristaa jo tämän kirjoittaminen.
Kommentit (3)
Mielestäni viha ei ole hyvä energia. Se pahentaa nuoren oloa ja menee sinulta suoraan sinne. Ahdistunut ja pelko ei ole myös kauhean hyvää energiaa luova tunnekuvio. Onko yksityistä terapeuttia joka voisi käsitellä sun kanssa asiaa, vaikka aina ihminen kai jotain hieman pelkää. Nuorelle tosin olisi kai enemmän sille tarvetta, mutta jos ei halua käydä. Terapeutin pitäisi olla kokenut, ystävällinen ja ammattimainen, ei mikään nuori aloittelija joka menee henkilökohtaisuuksiin. Yksin asiaa on vaikea käsitellä ja palstalla neuvot voivat olla mitä tahansa. Maailma ei ole nuorillekaan helppo paikka ja kiusaavat ihmiset.
En usko että kaikki nuoret ovat uusimisriskissä, osa ehkä on. Onko liikaa vaatimuksia ollut nuorelle? Miten aikuisten oma käytös on vaikuttanut häneen, oletko katsonut ettet pahenna mitään itse. Olisiko ystävällisyys hyvä juttu ja ymmärrys. Vaikka tekoa ei ymmärräkään täysin. Jos hänellä on apua saatavilla jos vointi huononee eli joku ymmärtää, kuuntelee ja on ystävällinen se on hyvä. Kontrollointi ja manipulointi voi taas heikentää oloa. Mitkä asiat häntä painoivat. Onko hänellä asunto ja harrastusvälineitä, materiaalia sinne.
Et voi yhtään mitään sille mitä aikuinen jälkeläisesi tekee. Tuommoinen ns itsetuhoinen esitys on niin syvältä, viime hetkellä soitetaan johonkin, pshinta vallankäyttöä. Anna olla ja ottakoon yhteyttä jos kiinnostaa, älä nyt pilaa omaa elämääsi asialla jolle et mitään voi. Syömishäiriöiset ja muut, heillä vastaavaa vallankäyttöä, loputonta huomionhakua, muiden syyllistämistä, eihän sitä pysty kestämään, antaa olla ja eläköön elämäänsä just miten lystää.
Voisitteko sopia tietyn ajan, vaikka kerran viikossa, jolloin lähetät viestin tai soitat, ja hän sitoutuu vastaamaan edes jotakin?
Et tule pitämään tästä, mutta kai tiedät, ettet voi elää toisen puolesta? Jos hän itsensä haluaa tappaa, hän tekee sen kyllä, ja sinä et voi sille asialle yhtikäs mitään. Ja tämä on siis positiivinen asia! Koska jos et voi pelastaa häntä, sinun ei tarvitse pelastaa häntä. Voit siis olla rauhassa ja keskittyä muihin asioihin. Hyväksyä sen mitä tulee, vaikka se olisi kamalaakin.
Tsemii.