Miten selvisitte vauvan kanssa?

Hyödynnä tukiverkostoa, hyvin voi vaikka pyytää äitiä pariksi päiväksi luokse asumaan ja neuvomaan miten vauvan kanssa toimitaan.

Äidin vaistot ei todellakaan ole sellainen asia mikä saa sut tietämään miten vaikka vauva kylvetään, se vaisto on sitä että sä haluat suojella vauvaa, et esim. jätä vauvaa yksin kotiin ja lähde baariin, tosin kaikilla sitä äidinvaistoa ei ole lainkaan.

Kyl se sieltä tulee, ole huoleti.

On olemassa myös ensikoti jossa voisi hyvin olla yksin tai lapsen isän kanssa ensimmäiset viikot, neuvolasta voi tätä vaihtoehtoa kysyä. 

Jälkeläisistä huolehtiminen tulee kaikilla elävillä olennoilla luonnostaan. Eikä siihen ole mitään yhtä oikeaa mallia, että miten se pitää tehdä, vaikka nykyään onkin yleistymässä kulttuuri missä kaikesta suositusten vastaisesta toiminnasta tehdään lasu.

Se äidinvaisto kehittyy, kun opit tuntemaan sen vauvan. Aluksi sitä on ihan pihalla ja tekee vain ohjeiden mukaan: vauva itkee > tarkista vaippa > syötä > röyhtäytä > kokeile nukuttaa. Parin viikon jälkeen sitä alkaa pikkuhiljaa päästä kärryille, että mitä se vauva ehkä viestii sillä itkullaan ja ilmeillään. Ei se äidinvaisto ole mikään maaginen kyky. Ihan samalla tavalla olet oppinut lukemaan puolisostasi millä mielellä hän on.

Vierailija kirjoitti:

Jälkeläisistä huolehtiminen tulee kaikilla elävillä olennoilla luonnostaan. Eikä siihen ole mitään yhtä oikeaa mallia, että miten se pitää tehdä, vaikka nykyään onkin yleistymässä kulttuuri missä kaikesta suositusten vastaisesta toiminnasta tehdään lasu.

Ei todellakaan tule esim. stressi voi saada hylkäämään jälkeläisensä. Eläimet jopa syö omia poikasiaan..

Ota rennosti, lepää aina kun mahdollista, muista syödä riittävästi ja juoda vettä. Kyllä se siitä. 

Puolison kanssa yhdessä mietitte miten se vauvanhoito toimii. 

Vauva-aika on elämän ihaninta aikaa. Hoidat sitä, kun vauva itkee vaihdat vaipan, syötät ja hellit. Vauva nukkuu aluksi paljon, tietenkin jos on koliikkivauva tai muuta niin joudut sylissä kantamaan enemmän. Mulle vaikeinta olivat yösyötöt mutta niistäkin selvittiin. Vauvan ihanuus korvasi kaiken. Rakastut vauvaan kun saat hänet syliisi 

Mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia. 

Vierailija kirjoitti:

Vauva-aika on elämän ihaninta aikaa. Hoidat sitä, kun vauva itkee vaihdat vaipan, syötät ja hellit. Vauva nukkuu aluksi paljon, tietenkin jos on koliikkivauva tai muuta niin joudut sylissä kantamaan enemmän. Mulle vaikeinta olivat yösyötöt mutta niistäkin selvittiin. Vauvan ihanuus korvasi kaiken. Rakastut vauvaan kun saat hänet syliisi 

Haluaisin korjata tähän, että monet toki rakastuvat vauvaan, kun saavat sen syliinsä. Mutta kaikki eivät. Ja se on ihan ok, eikä tee kenestäkään huonoa äitiä. Jos tuntuu vaikealta ja siihen vauvaan ei synny tunnesidettä, niin siitä kannattaa puhua neuvolassa avoimesti. On kaikkien etu, että äiti saa apua synnytyksen jälkeiseen masennukseen. 

Lisäisin vielä, että se rakkaus omaan lapseen ei välttämättä ole mikään sydäntä pakahduttava tunne ja ilotulitusta. Itselläni se oli enemmänkin sellainen vahva tunne siitä, että me tunnemme jo toisemme ja yhdessä pystymme mihin vaan. 

Ei kortsut ole tuttu tuote?

No tuossahan ne ovat terveinä ja onnellisina molemmat.

Pakkohan se selvitä oli, mihin ne olisin pannut?  Yksistäni olen kasvattanut ja hoitanut ensimmäisestä päivästä. Tieten tahtoen ne hankin ja tiesin aika paljon mitä tuleman pitää.

Ei pidä siihen hommaan ryhtyä jos ihan onneton on. Se on iso vastuu ja kädet täynnä, se pitää tajuta.

Palautusoikeutta ei ole.

On se hullua kun Suomessakin äidit on vuosisatoja pärjänneet isojenkin lapsilaumojen kanssa. Ei ollut tukiverkkoja, huuushollihommat oli hoidettava ja maalla lypsyt ja karjanhoito yms.

Byt ollaan kädettömiä jo yhden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vauva-aika on elämän ihaninta aikaa. Hoidat sitä, kun vauva itkee vaihdat vaipan, syötät ja hellit. Vauva nukkuu aluksi paljon, tietenkin jos on koliikkivauva tai muuta niin joudut sylissä kantamaan enemmän. Mulle vaikeinta olivat yösyötöt mutta niistäkin selvittiin. Vauvan ihanuus korvasi kaiken. Rakastut vauvaan kun saat hänet syliisi 

Tällainen kommentointi voi olla haitallista äideille, jotka tuntevat epävarmuutta tunteistaan ja taidoistaan. Itselle ei napsahtanut mikään vauvaan hurmaantuminen päälle automaattisesti, eikä niin käy kaikille. Vauva tuntui vain kummalliselta toukalta, josta oli vaikea aluksi ottaa selvää. Vauva-aika oli itselle raskasta, ja ihanuus on sana jolla en voi sitä kuvailla, vaikka hyviä hetkiä tietenkin riitti. Tunsin syyllisyyttä etten heti kiintynyt, vaikka tietenkin huolehdin lapsesta hellästi ja parhaani mukaan. Oma äidin vaisto heräsi vasta tutustumisen myötä, ja kehittyi kyllä syväksi rakkaudeksi lasta kohtaan. Lapsi on kyllä parasta maailmassa, mutta vauva-aika ei sitä aina ole, ja se on ihan ok, kunhan huolehtii lapsesta. Aina voi myös pyytää apua, jos tuntuu ettei voimat riitä. 

Vierailija kirjoitti:

Palautusoikeutta ei ole.

On se hullua kun Suomessakin äidit on vuosisatoja pärjänneet isojenkin lapsilaumojen kanssa. Ei ollut tukiverkkoja, huuushollihommat oli hoidettava ja maalla lypsyt ja karjanhoito yms.

Byt ollaan kädettömiä jo yhden kanssa.

Itse asiassa palautusoikeus on. Yksi viesti vain lastensuojelulle, ja käyvät hakemassa lapsen pois.

Entisaikaan palautusoikeutta ei ollut, mutta toisaalta siihen aikaan lastenhoidolle ja -kasvatukselle asetettiin paljon vähemmän vaatimuksia kuin nykyisin.