Kokemuksia saituudesta parisuhteessa

Ei jatkoon. Heijastuu muillekin elämän osa-alueille. 

Ei toimi, koska parisuhde perustuu antamiselle, ei pelkästään rahan muodossa tietenkään. Valitettavasti se saituus näkyy kaikessa muussakin sitten. Exäni oli juuri tuollainen ja sanoi ihan suoraan ettei saa mitään siitä että esim ostaa lahjoja toisille. 

Pelkäänpä, ettei reilun ja saiturin suhde voi onnistua niin, että kummallakin olisi hyvä olla. Kaksi kitupiikkiä yhdessä voi olla ihan hyväkin kombo.

löytyy joo, eikä tuosta luonteenpiirteestä pääse eroon. 

Olen läheltä seurannut saituria, jonka luonne vain pahenee iän myötä. Ei riitä, että hän kitsastelee rahojensa kanssa, mutta kun se saituus näyttäytyy myös siinä, ettei hän voi antaa edes sellaista, mikä olisi ilmaista: ei koskaan kehu, ei kiitä, ei enää edes hymyile. Koska eihän hän mitenkään hyödy siitä että toinen on onnellinen. Päinvastoin; näyttää siltä kuin hän oikein toivoisi toisten olevan mahdollisimman onnettomia, jotta hänen oman onnensa saldo vaikuttaisi suuremmalta.

En oo koskaan tuntenut itseäni niin halvaksi kuin silloin kun mun eksä hampaat irvessä tarjosi kahvinkin, vaikka olin itse tehnyt vaikka mitä miehen eteen. Eksä syystä :D

Olin vuosia suhteessa pihin ihmisen kanssa. Alussa ajattelin että se ei haittaa nimenomaan siksi kun itse olen antelias enkä laske. Mutta pikkuhiljaa aloin ärsyyntyä pienistäkin asioista. Me ei asuttu yhdessä ja tapana oli että se tietysti maksaa ruoat jonka luona ollaan. Jos oltiin mun luona niin tämä pihimpi ihminen lappoi ostoskärryt täyteen sellaisia ruokia joita ei itse raaskinut ostaa. Esimerkkinä nyt vaikka sellainen että yhteen aikaan meillä oli tapana tehdä wingsejä. Jos oltiin mun luona, rasioita piti ehdottomasti ostaa kuusi. Jos oltiin tämän pihin luona, kaksi (laputettua) rasiaa riitti. Jos oltiin mun luona, viikonlopun aikana meni kilo juustoa, koska omilla rahoillaan tämä pihi ei raaskinut sitä koskaan ostaa. Näitä alkoi kertyä vuosien varrella ja alkoi kiristää mun mieltä koko ajan enemmän. Suhde ei kaatunut pihiyteen mutta opin kyllä että ei koskaan enää. 

Tulipahan vuodatettua, kiitos mahdollisuudesta. Terveisiä kyseiselle ihmiselle jos lukee tätä. Varmasti itsensä tunnistaa. 

Onhan se haastavaa kupata kaikkea hyötyä sellaisesta miehestä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se haastavaa kupata kaikkea hyötyä sellaisesta miehestä.

Yleensä se on se saita joka toisesta hyötyä etsii

Vierailija kirjoitti:

Olin vuosia suhteessa pihin ihmisen kanssa. Alussa ajattelin että se ei haittaa nimenomaan siksi kun itse olen antelias enkä laske. Mutta pikkuhiljaa aloin ärsyyntyä pienistäkin asioista. Me ei asuttu yhdessä ja tapana oli että se tietysti maksaa ruoat jonka luona ollaan. Jos oltiin mun luona niin tämä pihimpi ihminen lappoi ostoskärryt täyteen sellaisia ruokia joita ei itse raaskinut ostaa. Esimerkkinä nyt vaikka sellainen että yhteen aikaan meillä oli tapana tehdä wingsejä. Jos oltiin mun luona, rasioita piti ehdottomasti ostaa kuusi. Jos oltiin tämän pihin luona, kaksi (laputettua) rasiaa riitti. Jos oltiin mun luona, viikonlopun aikana meni kilo juustoa, koska omilla rahoillaan tämä pihi ei raaskinut sitä koskaan ostaa. Näitä alkoi kertyä vuosien varrella ja alkoi kiristää mun mieltä koko ajan enemmän. Suhde ei kaatunut pihiyteen mutta opin kyllä että ei koskaan enää. 

Tulipahan vuodatettua, kiitos mahdollisuudesta. Terveisiä kysei

Kuulostaa valitettavan tutulta. 

Vierailija kirjoitti:

En oo koskaan tuntenut itseäni niin halvaksi kuin silloin kun mun eksä hampaat irvessä tarjosi kahvinkin, vaikka olin itse tehnyt vaikka mitä miehen eteen. Eksä syystä :D

Tämä! Saita ihminen ei koskaan tule tajuamaan, miten tehokkaasti hän käytöksellään pikku hiljaa sammuttaa toisen kiintymyksen, kun hän itse jokaisella teollaan julistaa, että sinä et ole hänelle edes euron arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Ei toimi, koska parisuhde perustuu antamiselle, ei pelkästään rahan muodossa tietenkään. Valitettavasti se saituus näkyy kaikessa muussakin sitten. Exäni oli juuri tuollainen ja sanoi ihan suoraan ettei saa mitään siitä että esim ostaa lahjoja toisille. 

Oma exäni ei lahjoja ostanut, ja liiton loppumetreillä totesi kokevansa "vääryytenä" sen, että sain jotain tavoittelemaan ja että olin siitä iloinen. Koki siis jotenkin, että minun saavutukseni ja iloni olivat jotain häneltä pois.

Muitakin mielenkiintoisia tilanteita tuli tuon itsekkyyden takia, ex itse ei nähnyt näissä mitään kummallista.